Ville Hännisen toimittama Miten kirjani ovat syntyneet 6 (WSOY 2023) perustuu Hännisen tekemiin kirjailijahaastatteluihin. Miten kirjani ovat syntyneet 1-4 -teokset toimitti aikoinaan Ritva Haavikko ja viidennen osan Markku Turunen. Olen lukenut kaikki, ja mielestäni ne kertovat kiinnostavasti ja kiehtovasti suomalaisten kirjailijoiden työstä. Niistä saa syvällistä tietoa sekä lukija, joka ei kauheasti ole perehtynyt esiteltyihin teoksiin, että teokset lukenut. Ihmeen analyyttisesti kirjailijat osaavatkin kertoa, millaisia ajatusprosesseja ja työvaiheita romaanien ja runokokoelmien työstäminen vaatii.
Lukijalle-esipuheessa Hänninen kertoo kirjailijavalintojen perusteluista; moni osaava tekijä putosi hänen mukaansa listalta viime tingassa. Hän on valinnut teokseensa kirjailijat, joiden ura on jo nyt riittävän pitkä retrospektiiviseen tarkasteluun, mutta joilla on hedelmällisiä kirjoitusvuosia myös edessäpäin. He ovat Sirpa Kähkönen, Petri Tamminen, Johanna Venho, Pauliina Haasjoki, Mikko Rimminen, Maria Peura, Saila Susiluoto, Jaakko Yli-Juonikas, Katja Kettu, Hanna-Riikka Kuisma, Anneli Kanto, Laura Lindstedt, Antti Nylén, Harry Salmenniemi, Jukka Viikilä, Miki Liukkonen, Hassan Blasim ja Aki Ollikainen.
Kirjailijoiden työssä on tietysti sekä yhteisiä että persoonallisia piirteitä. Joku haluaa, että kaikki historiallinen faktatieto pitää täsmällisesti paikkansa, joku taas haluaa kirjoittaa historiallisenkin romaanin impressionistisesti. Jollekulle tietty paikka on äärimmäisen tärkeä, toinen haluaa irtautua paikkojen rajoituksista. Kirjailijat kertovat kirjallisista esikuvistaan (esim. Modiano, Borges, Duras, Joyce, Pynchon) ja elämästään; siitä mikä on saanut heidät kirjoittamaan ja miten oma tyyli on löytynyt.
Kaikille teoksen kirjailijoille kielikeskeinen lähtökohta on tärkeä. Mielestäni Miten kirjani ovat syntyneet -teoksen kiinnostavinta antia on oman tyylin esittely, joskin Hänninen on myös taitavasti apuna; hän kun on lukenut haastattelemiensa kirjailijoiden kaikki teokset ja osaa kiteyttää ja kuvailla eri teosten tyylejä, kaunopuheisesti ja herkkävireisesti.
Kirjailijat saavat virikkeitä ja inspiraatiota myös muista taidelajeista: teatterista, elokuvista, kuvataiteesta ja musiikista. Näin Miki Liukkonen kuvaa, miten musikaalisuus on olennaista kirjoittamisessa:
"Runous on kielen arvostamista, sen edessä nöyränä olemista. Jokainen sana on valittava tarkoin. Silloin pysyy sanojen alamaisena. Proosaakin kirjoittaessa tämän asenteen on säilyttävä. Samoin on oltava musikaalisen tarkkaavainen. Miksi Miles Davisin jokin sointuvaihdos kuulostaa hyvältä? Mikä tekee A-duurin vaihdoksen cis-molliksi niin hyväksi? Musiikki syntyy yksittäisten äänten väristä ja soinnista, mutta ennen kaikkea kahden äänen yhteisestä muodostumasta ja niiden rajaamasta hiljaisesta välitilasta. Kaksi sanaa muodostavat joskus kolmannen, näkymättömän sanan samaan yhteyteen. Se on se tärkein sana, se mitä ei voi sanoa, mutta jonka lukee kahden sanan lomaan silti. Hyvässä tekstissä pystyn kirjoittamaan siitä, mitä en pysty sanoilla sanallistamaan. Ja toivottavasti myös kauniisti."
(Miki Liukkonen Miten kirjani ovat syntyneet 6, toim. Ville Hänninen, 2023)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti