Kirsi Pihan teosta Levoton lukija (WSOY 2023) oli nautinnollista lukea. Se on jokaiselle kirjallisuuden rakastajalle tarkoitettu. Piha esittelee lukemiaan kirjoja, pohdiskellen samalla sekä omaa elämäänsä että maailmanmenoa eikä kaihda kipeitäkään asioita (avioeroaan, isän itsemurhaa, masennusta). Hän kirjoittaa elävästi, kirpeästi, syvällisesti, hauskasti ja tietää hurjan paljon kaikenlaista. Lukijakin sivistyy.
Kirjan alussa Piha kertoo hakevansa kirjoista ymmärrystä: " Elämän, itseni, maailman, toisten, ihmissuhteiden, rakkauden, äitiyden. Haen ymmärrystä siitä, mitä oman ja muiden pään sisällä tapahtuu. Mistä elämästä oikein on kysymys? Haen toki iloa ja viihtymistäkin." Levottomuus lukijana tarkoittaa nopeaa siirtymistä tyylilajista ja genrestä toiseen, sitä, että antaa sattuman johdatella uusien kirjojen pariin. Piha varoittaa myös kirjansa olevan levoton: se on yritelmä oman elämän sanoittamiseen ja itselle tärkeiden ajankohtien ja muutosten läpi käymistä luettujen kirjojen avulla.
Piha on omistanut teoksensa ystävälleen kirjailija Hannu Mäkelälle, jota pitää rehellisenä, aitona ja voimakkaana (lukijasta tuntuu, että samat adjektiivit kuvaavat myös Pihaa kirjoittajana). Hänen mielestään tämän tapa näyttää inhimillinen tunne-elämä arimmillaan ja rehellisimmillään tekee joka kerta vaikutuksen. Muita erityisen läheisiä kirjailijoita ovat mm. Fernando Pessoa, Tove Jansson, Virginia Woolf, Merete Mazzarella. Piha lukee paljon myös englanniksi, koska kaikkia mielenkiintoisia kirjoja ei ole suomennettu. Kuuden (tällä hetkellä) merkityksellisimmän kirjan joukossa on kaksi englanninkielistä: Marina Abramovicin Walk Through Walls ja Simone de Beauvoirin All Men Are Mortal. Muut neljä ovat kyllikki Villan Vanhan naisen lokikirja, Hanya Yanagiharan Pieni elämä, Fernando Pessoan En minä aina ole sama ja Marguerite Duras'n Kirjoitan.
Muita kirjailijoita, joiden teoksista Piha tarinoi, ovat mm. Patti Smith, Markus Nummi, Donna Tartt, Jonathan Franzen, Annie Ernaux, Vivian Gornick, Amy Tann, Matt Haig, Natalie Goldberg, Lionel Shriver. Lukemiensa kirjojen lisäksi hän pohtii äänikirjoja, runoutta ("Runous ei ole väite vaan sävel"), kritiikkiä, kirjojen suosittelua, kirjojen paljoutta ja häviämistä nopeiden syklien maailmassa, kirjahyllyjä, elokuvia, ikää, vanhemmuutta ja äitiyttä, kieltä, kääntämistä, kirjailijoita pariskuntina, kahviloissa lukemista (ulkomailla), kirjoittamista eli kaikkea ihanaa ja herkullista, lukijalle maistuvaa.
Piha vierastaa ajatusta, että lukeminen nähdään välineenä johonkin. Hän kysyy, eikö lukeminen voisi olla ihanaa ihan sellaisenaan: "Eikö se voisi olla tapa olla, nauttia erilaisista tarinoista, ihmiselämän uteliasta tarkastelua kaikissa sen muodoissa?" Pihan mukaan lukemisessa voi tavoittaa kokonaisuuden tilan, keskittyneen läsnäolevan, harmonisen ja uudistuneen. "Siinä tavoittaa elämän ytimen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti