Uusin runokokoelmani Perhosen teehetki (Mediapinta 2025) on ilmestynyt. Se on järjestyksessä kuudes kokoelmani. Perhosen teehetki sisältää teerunoja. Iltapäivätee nautitaan puutarhassa, jossa perhoset lentelevät ja japaninvaahtera hehkuu. Teessä maistuvat jasmiininkukat, metsien kaukainen sini, kuikan huuto ja poimulehden kastehelmet. Teerunot liikkuvat ympäri maapalloa.
Kuten aina luin paljon lähdekirjallisuutta kirjaani varten: tietokirjoja ja kaunokirjallisuutta. Aika paljon tietokirjoja teestä onkin kirjoitettu. Pekka Nihtisen Kiinalainen teekirja (en ole lukenut hänen uusinta kirjaansa venäläisestä teekulttuurista Haaveileva teekannu, jonka nimi on Pushkinin runoteoksesta Jevgeni Onegin, sanapari jonka minäkin nappasin runooni, siis jo ennen Nihtistä= runoilijan puolustuspuhe :D), Helena Petäistön Tee teematka, Pirkko Arstilan Teen ystävän kirja, Pirjo Suvilehdon Teehetki ja Sirkka-Liisa Rannan Suomalainen teekirja tulivat tutuiksi. Kakuzo Okakuran Kirja teestä (suom. Minna Törmä) on klassikko, jonka mukaan tee on taidetta. Näin ihana ohje löytyi kirjasta:
"Juokaamme sillä välin pieni kulaus teetä. Iltapäivän hohde kirkastaa bambut, suihkulähteet pulppuavat iloa ja mäntyjen humina kuuluu pannussamme. Unelmoikaamme katoavasta ja viivähtäkäämme asioiden kauniissa järjettömyydessä."
Kaunokirjallisuuden puolelta oli vaikeampaa löytää teeaiheisia tekstejä. Helena Petäistö viittasi teoksessaan Coletteen teenjuojana ja tietysti myös Proustiin, jonka lehmusteehen kastetusta madeleine-leivoksesta sai alkunsa kirjasarja Kadonnutta aikaa etsimässä. Englantilaisissa kirjoissa nautitaan litroittain teetä ja joissain jopa kello viiden tee. Entä venäläiset klassikot, salainen rakkauteni? Luin uudelleen Anna Kareninan, Jevgeni Oneginin, Kirsikkapuiston, Kolme sisarta ja Vanja-enon, Tohtori Zivagon, ja kappas: musta samovaaritee mainittiin kaikissa. Teerunokokoelmia en löytänyt kuin yhden eli TaoLinin Teen kuiskauksen. Huomasin, että häneltä on ilmestymässä myös uusi teeaiheinen runokokoelma, Teen kutsu.
Helena Petäistön oivallinen tietokirja Tee teematka, jonka luin heti sen ilmestyttyä 2008, oli silmiä avaava kahdessakin mielessä. En ollut tiennyt, että Ranskassakin on merkittävä teekulttuuri. Tosin Pariisissa matkaillessamme saimme Petäistön matkaoppaasta tiedon, että kaupungissa on kokonainen katu täynnä teehuoneita, ja kävimmekin yhdessä. Toiseksi en ollut tiennyt, että brittien hieno teekulttuuri syöksi perikatoon miljoonat ihmiset Kiinassa ja Intiassa: oopiumilla orjuuttamista ja pakkotöitä epäinhimillisissä olosuhteissa. Teenjuontiin saattoi tulla pieni kitkerä sivumaku.
Runokokoelmani Perhosen teehetki jakautuu neljään osastoon: Apilamaton aromi, Teen tuoksu hiuksissani, Kaikki kuut ovat lempeitä ja Mansikkavaras teekannun kyljestä. Apilamaton aromi -osassa ollaan puutarhassa, jossa juodaan teetä ja ihaillaan perhosia ja japaninvaahteraa. Runon puhuja määrittelee itseään teen, vuodenaikojen ja niihin liittyvien ilmiöiden kautta. Hän suunnittelee oman teesekoituksensa, jossa maistuvat muun muassa apilamaton aromi ja "tähtien ikilumi, illankultaan jähmettyneet rannat" (Mallarmé). Teenjuonnin lomassa runo valmistuu hitaasti.
vitkaan putoavat
sanat
pisarat lehdeltä
neulasten päistä
valkoiset sivut
kohteliaina
tervetuloa
täällä on tilaa
ilokurkistus, varova
suunnistaa nurmikolle
elpynyt sana
kuin teekukka
avautuu
lehti kerrallaan
Teen tuoksu hiuksissani -osassa esitellään mm. Oriental Beauty, valkosilmuinen oolong, runon puhujan teemuistoja lapsuudesta alkaen sekä suomalainen teesekoitus, jossa on esimerkiksi saunavastan koivunlehtiä ja suon tuoksu.
lapsuuteen, Lauttasaareen
puut kantavat hedelmää, vaniljaa, suklaata
koivuissa paljon leppäkerttuja
lentävät ison kiven juureen
niin lentävät koivun lehdetkin
syksyisin kuin
hunajalinnut tuulen mukana
katson niitä ikkunasta
kun äiti keittää iltateetä Lipton-pusseista
linnut taivaalla
minua pyörryttää kun katson
rajattomaan sokerisineen
liikun ajassa
vuosirenkaissa
Kaikki kuut ovat lempeitä -osaston nimi viittaa Arthur Rimbaudin säkeeseen "Kaikki kuut ovat julmia (, kaikki auringot karvaita). Tällaisia alluusioita ja intertekstuaalisuutta on jonkin verran runokokoelmassani. Kolmannessa osassa on paljon lyhyitä runoja, haikuja ja tankoja.
kaunis katsella
maalisillan valo on
kullanvärinen
kuin kuppini tuoksuva
juoma, kypsänkeltainen
katson maisemaa
puut ovat pudottaneet
lehtensä, taivas
harmaa, pehmeä sencha
villapuseronani
William Morrisin tunnettu (kuvio, tapetti, kangas) Mansikkavaras (Strawberry Thief) koristaa myös teekannuani ja pääsi mukaan runoon ja neljännen osaston nimeksi. Se tarkoittaa siis lintua. Neljännessa osassa ollaan mm. puutarhakutsuilla, kello viiden teellä. Kunniavieraina ovat jaarli Charles Grey II (Earl Grey -teen sekoituksen luoja), Bedfordin herttuatar Anna (kello viiden teen alullepanija), John Montagu, neljäs Sandwichin jaarli (jonka palvelijaa pidetään voileivän, sandwichin keksijänä), Bennetin sisaret (Jane Austenin romaanista), Liisa ja Hullu Hatuntekijä (Lewis Carrollin kirjasta) ja Petteri Pupu (Beatrix Potterin lastenkirjasta). Neljäs osa on muutenkin "kirjallinen": siinä viitataan myös venäläisiin klassikoihin, Aleksis Kiveen ja kiinalaiseen ja japanilaiseen teekulttuuriin. Eli näin tulee tuo takakannessa luvattu maailmanympärimatka osapuilleen tehdyksi. :D
kanervakankaan kukkasista
hautuu iltatee
ikävyyden viimatuuli
ikkunaan naputtaa
yksisilmäpeikko
seuraan pyrkii
viherjäniitut harmaantuu
ihanainen impi
Kiven luo ei löytänyt
kaunokihara kulki pois
sammutti armaan päivän
laski vielä kanerville
lumivalkean liinan
Ursula Anttila-Halinen Perhosen teehetki 2025