Erin Niimi Longhurst on japanilais-brittiläinen kirjailija, joka on aiemmin kirjoittanut teoksen Japanismin parhaat - Hyvän elämän ohjeita ikigaista wabi-sabiin, ikebanaan ja metsäkylpyihin. Olen lukenut hänen molemmat suomennetut kirjansa, joista pidin paljon. Uusin eli Omoiyari Japanilaisen myötätunnon taito ilmestyi tänä vuonna. Se on hurmaava sekoitus huoletonta kauneutta ja syvällistä perehtyneisyyttä. Mitään kovin uutta se ei anna sellaiselle, joka tietää jo paljon Japanista ja sen kulttuurista, mutta muutama uusi käsite esitellään mielenkiintoisesti ja käytännönläheisesti.
Omoiyari on pyyteetöntä myötätuntoa. Huomaavaisuus ja empatia ovat kirjoittajan mukaan japanilaisen arkielämän ja yhteisöllisyyden peruspilareita. Ne ilmenevät niin vieraanvaraisuutena, puhtautena ja järjestyksenä, kierrättämisenä ja korjaamisena kuin ilon ja onnen etsimisenä arkipäiväisistä asioista. Olennaista on myös kuunteleminen ja eri näkökulmien jakaminen.
Omoi-näkemykseen kuuluvat käsitteet mottainai, kirei, teinei ja zakka. Mottainain juuret ovat animistisessa shintolaisuudessa: esineisiin suhtaudutaan kunnioittavasti, jotta ne saisivat mahdollisimman pitkän elämän. Niitä korjataan ja kierrätetään, jotta kulutus vähenisi ja jätettä syntyisi vähän. Mottainai kehottaa ilmaisemaan kiitollisuutta ja arvostamaan sitä, mitä itsellä jo on. Longhurst esittelee erilaisia esineiden ja tekstiilien korjaustapoja, joita ovat kintsugi, boro, sakiori ja sashiko. Myös ruokahävikkiä pyritään välttämään.
Kirei merkitsee puhtautta ja järjestystä mutta myös kaunista. Siistissä ja hyvin organisoidussa tilassa mieli toimii kirkkaammin. Osouji on vuotuinen rituaali, johon kuuluu kodin perustavanlaatuinen siivoaminen. Teinei on yhtä kuin kohteliaisuus ja tunnollisuus. Japanilaisen sananlaskun mukaan: Vahvempi on se, joka hymyilee; ei se, joka menettää malttinsa. Kirjoittajan mukaan japanilaiset pitävät lahjan antamista arvossaan. Kirjassa on omistettu useita sivuja lahjojen paketoinnille eli furoshikin (käärintäkankaan) taitto-ohjeille.
Zakka merkitsee arkipäiväisten esineiden kauneuden huomaamista ja arvostamista. Zakka-tyyliset esineet ovat yleensä yksinkertaisia, aitoja, merkityksellisiä ja usein myös monitulkintaisia. Niiden viehätys perustuu symboliseen merkitykseen ja japanilaisen estetiikan käsityksiin mono no aware, wabi-sabi ja ma.
Omoiyari-näkemykseen kuuluvat puolestaan käsitteet wa, omotenashi, onkochishin, senbazuru ja omakase. Wa edustaa harmoniaa, tasapainoa, rauhaa ja yhteisöllisyyttä. Se käsittää ihmissuhteiden lisäksi ihmisten ja asioiden välisen yhteyden ja perustuu uskomukseen, jonka mukaan esineisiin kätkeytyy henkinen voima. Myös tasapaino luonnon kanssa on tärkeää, ja tähän liittyvät esimerkiksi shinrin-yoku (metsäkylpy), hanami (kukkien katseleminen) ja kawaakari (valon heijastus joen pinnalla). Wa näkyy myös chadossa (teeseremoniassa) ja bushidossa (samuraiden kunniakoodistossa).
Omotenashi tarkoittaa japanilaista vieraanvaraisuutta. Se juontaa juurensa teeseremoniaan ja korostaa Longhurstin mukaan pikemminkin arvostusta ja harmoniaa kuin toisten palvelemista. Onkochishin puolestaan merkitsee uutta ymmärrystä aikaisemmin opitun pohjalta. Se kehottaa kunnioittamaan menneisyyttä ja suuntaamaan katseen kohti tulevaa. Erilaiset perinteet ja juhlat tarjoavat kirjoittajan mukaan mahdollisuuden muistella mennyttä, pohtia tulevaa odottavin mielin ja astua toiveikkaasti kohti uutta.
Senbazuru tarkoittaa tuhatta paperista taiteltua kurkea. Se on perinteinen hyvää onnea ilmentävä häälahja, mutta annetaan myös vastoinkäymisiä kohdanneille, kuten sairastuneille, joille halutaan toivoa terveyttä sekä pitkää ja onnellista elämää. Tsuru, kurki, on japanilaisessa kulttuurissa arvostettu rauhan symboli, joka liitetään pitkäikäisyyteen, uskollisuuteen, kuuliaisuuteen ja omistautuneisuuteen. Longhurst omistaa kirjassaan useita sivuja origamille ja antaa mm. ohjeet paperikurjen taitteluun. Origamit kertovat hänen mukaansa toivosta, onnesta ja hyvästä tahdosta.
Omakase eli "sinä saat päättää" tarkoittaa ravintolassa sitä, että asiakas antaa kokille vapaat kädet ja heittäytyy rohkeasti yllättävälle makujen matkalla. Sana perustuu verbiin makaseru , 'luottaa'. Kaiseki taas liittyy kokin visioon, jonka hän toteuttaa usean ruokalajin illallista valmistaessaan. Tässä luvussa Longhurst esittelee myös japanilaista ruokasanastoa ja antaa muutaman reseptin. Oishii! (herkullista).
