maanantai 22. toukokuuta 2017

Ja minua pelotti kun sammakko nauroi

Ja minua pelotti kun sammakko nauroi on O. Riikamaria Helle-Kotkan runokirjan nimi. Se kuuluu samaan Mediapinnan Suomi 100 runokirjaa  -sarjaan kuin oma Lumiaurinko-kirjani. Pidimme juuri Riikan kanssa yhteiset runokirjajulkkarit Töölön kirjaston Mika Waltari -salissa. Aurinko paistoi, sali oli täynnä ystäviä ja sukulaisia, pöydässä oli herkkuja, runoja lausuttiin ja jazz soi vaimeasti taustalla. Ikimuistoinen tilaisuus!

Riikan runokirjan teemana ja punaisena lankana ovat pelot arjen pienistä huolista globaaleihin sodan ja ekokatastrofin näkymiin. Kirjan kansikin (Riikan Laura-serkun käsialaa) kuvastaa tätä teemaa. Vaaleanpunervaa taustaa vasten keinuu seisaallaan pieni naurava tyttö. Keinu näyttää tulevan taivaasta, eikä ole kiinnitetty mihinkään. Tytön alapuolella on tyhjyyttä ja mustia vuorenhuippuja. Pääosassa on kuitenkin kieli, runokieli. Erilaisilla muodoilla leikitellään. Erityisen taitava Riika on kirjoittamaan haikuja, noita lyhyitä hetken kauneuteen keskittyviä japanilaistyylisiä runoja. Mukana on myös kymmenkunta pitkää proosarunoa, omaperäisiä ja taitavia nekin.

Runot ovat yllätyksellisiä ja salaviisaita, ja tyylilajia voisi luonnehtia leikkisäksi ja kepeäksikin. On se vaan ihmeellistä, miten jokaisella runoilijalla on oma tunnistettava äänensä. Kuten nyt Riikallakin. Elegantti, syvällinen, kevyt, sivistynyt, itseensä luottava, terävä, humoristinen, runon keinoja monipuolisesti käyttävä. Luin jostain, että taitavan runon tunnistaa siitä, ettei siitä voi tehdä parafraasia. Joten lainaan tähän  nyt pari Riikan runoa:


 
Omaksi

luulin.
Palautettava joskus.
Hetki kerrallaan
mittarimato mönkii.
Lainana elämämme.



Superkeinuja

Pienehkö tyttö
liitää yli jyrkänteen
keinun kantaman.
Hammasta purren kiitää.
Ei välitä huudoista.




Digiloikka

Elämme turbulenssia bittimaailmassa.
Kadonnut kaunokirjoitus.
Jossain himmennyt kansankynttilä
opettelee medialukutaitoa.
Tulevaisuuden toivot
mesettää ja vloggaa.
Hybridi hypettää, trollit twiittaa.
Asevoimat, sissit, terroristit,
poliitikot, hakkerit, psykologit
muokkaavat aseet sotaan.
Hybridiuhka hypettää.
Ihmiset ryvettää.
Valeuutiset muuttavat fiktion faktaksi.




lauantai 13. toukokuuta 2017

Vesipyörteitä ja erotiikkaa

Kaksi kirjaa, dekkari ja runoantologia, joiden  yhteinen piirre oli, että niitä leimasi vahvasti teema. Toisen teemana oli vesi ja toisen erotiikka.

Luin Paula Hawkinsin dekkarin Tummiin vesiin lähes yhdeltä istumalta, niin puoleensavetävä se oli. Amatööridekkarikirjailijattarena tarkkailin kuitenkin, millä keinoin lukijan mielenkiintoa pidettiin yllä. Tietoa annosteltiin säästeliäästi, vihjeitä piiloteltiin pitkin matkaa (lukija alkoi epäillä useampaa syyllistä), vesi-teemaa käytettiin jännitystä ja kauhuakin lisäävästi koko tarinan ajan, kaikilla henkilöillä oli salaisuuksia ja traumoja, hyvällä olikin pahat kasvot ja päinvastoin. Kiehtovaa.

Näkökulmia oli useita, laskin että kolmetoista henkilöä pääsi ääneen. Tämä ei hajottanut tarinaa, vaan teki siitä moniulotteisen valheiden, muistikuvien, tosiasioiden ja tarinoiden verkon. Päähenkilö Jules joutuu vastentahtoisesti palaamaan kaupunkiin, jonka hän luuli jo jättäneensä iäksi taakseen. Hänen isosisarensa on löytynyt hukkuneena, ja Jules ottaa vastuun sisarensa 15-vuotiaasta tyttärestä. Sisar on ollut pakkomielteisesti kiinnostunut kaupungin läpi virtaavasta joesta, johon on aikojen kuluessa  hukutettu ja hukuttauduttu . Hän tekee tutkimusta onnettomista tummiin vesiin joutuneista tytöistä ja naisista, joiden kohtalo ei jätä häntä rauhaan. Kaikki eivät tietenkään pidä siitä, että menneisyyttä pengotaan.

Olet täyttänyt ruumiini tulella on Sinikka Vuolan toimittama eroottisen runouden antologia, kerta kaikkiaan riemastuttavan antelias ja rehevä. Runoja (240) oli vuosilta 2000-2017, tämän vuosituhannen runoutta siis, yli sadalta suomalaiselta runoilijalta. Tuohon määrään mahtuu "erroottisuutta" laidasta laitaan: kaunista, aistillista, humoristista, rivoa, räävitöntä. Luin runoja vuosi kerrallaan (runot oli ryhmitelty julkaisuvuoden perusteella); näin lukeminen säilyi nautittavana, eikä päässyt syntymään yliannostelun vaaraa. Osa runoista oli tuttuja eli olin lukenut ne kokonaisista runoteoksista. Alkuun epäilinkin, miten tämmöinen yhteen teemaan keskittyvä antologia toimisi, koska runoteosten runot muodostavat nykyään ehjän kokonaisuuden, josta voi olla vaikea irrottaa yksittäisiä runoja. Mutta hyvin toimi.

Kiinnostavaa oli myös lukea runoilijoiden saatevirkkeitä eli runon perään kirjoitettuja "selityksiä" omista runoista. Ne olivat ikään kuin intiimejä viestejä lukijalle tuomalla kirjoittajan lähes iholle. Usea tähdensi sitä, ettei ole kirjoittanut runoa teema edellä, eli eroottinen runo ei ole ollut erityisesti tavoitteena, tai että runo on osa laajempaa sarjaa.  Antologia todistaa sitä, miten hienoja ja taitavia runoilijoita Suomessa on. Kullakin on oma erityinen runokielensä ja runoäänensä. Minkä mahtavan sävyjen ja variaatioiden kirjon Olet täyttänyt ruumiini tulella -runoantologia sisältääkään!