HOLOGRAMMI Runoantologia HOLOGRAMA Antología poética

 Kolmekielinen (suomi, saame  ja espanja) runoantologia HOLOGRAMMI HOLOGRAMA (Rosetta Versos ja Artifice Comunicadores  2022) tuli minulle kevään aikana tutuksi, kun toinen kirjan toimittajista, Zoila Forss-Crespo Moreyra  pyysi minua tarkastamaan antologian kieliasun eli toimimaan oikolukijana. Jo silloin suurin osa valtavasta työstä antologian eteen oli tehty. Zoila kertoi siihen kuluneen neljä vuotta. Viimeiseen vuoteen hän sai avukseen runoilija Leena Kellosalon. Kaksikko hioi ja viilasi uupumatta espanjankielisten runojen suomennoksia ja luki runoja ääneen maistellen eri mahdollisuuksia. Zoila käänsi myös suomalaiset runot espanjaksi. Esipuheessa hän kertoo, että kääntäminen vaati tutkimusmatkailijan, kaivostyöläisen ja jopa arkeologin silmää ja että hänen tavoitteenaan oli pysyä alkuperäisille teksteille uskollisena. Zoila Forss vertaa käännöstä hologrammiin: runon käännös on alkuperäisen hologrammi. Kaksi ahkeraa mehiläistä, Zoila Forss-Crespo Moreyra ja Leena Kellosalo, on tuottanut uurastuksellaan lukijoille maittavan hunajasadon, josta nyt saamme nauttia. Kyseessä on upea kulttuuriteko, joka osoittaa, ettei runous tunne rajoja; ei valtiollisia, kansallisia eikä taiteellisia.

  Antologiassa on runoja 32 nykyrunoilijalta, jotka puhuvat äidinkielenään suomea, espanjaa tai saamea. He ovat kotoisin Suomesta, Perusta, Meksikosta, Chilestä, Kolumbiasta, Uruguaysta ja Espanjasta. Useat asuvat muualla kuin kotimaassaan. Runoilijat ovat (aakkosjärjestyksessä) Paula Abramo, Inger-Mari Aikio, Lalo Barrubia, Daniel Bencomo, Sonia Liz Carrillo, Tomás Cohen, Rita Dahl, Domingo de Ramos, Sergio Espinosa, Maricela Guerrero, Victoria Guerrero Peirano, Miguel Ildefonso, Anna Elina Isoaro, Riina Katajavuori, Leena Kellosalo, Jukka Koskelainen, Pirjo Kotamäki, Juha Kulmala, Kati Neuvonen, Kalle Niinikangas, Tommi Parkko, Outi-Illusia Parviainen, Juha Rautio, Kasper Salonen, Nilton Santiago, Helena Sinervo, Pirkko Soininen, Elisabeth Torres, Riikka Ulanto, Denisse Vega Farfán, Johanna Venho, Katariina Vuorinen. Antologian päättää Zoila Forss-Crespo Moreyra yhdellä (ennen julkaisemattomalla) runollaan. Jokaiselta runoilijalta on kolmesta viiteen runoa. Heistä on myös sivun mittaiset curriculum vitaet, joiden perusteella voi päätellä, että antologian runoilijat ovat aika lailla jo meritoituneita eli runouden saralla ansioituneita. Useat heistä on palkittu, ja heidän runojaan on käännetty eri kielille. Voisi sanoa, että kyse on ammattirunoilijoista, jotka ovat toimineet myös kääntäjinä, opettajina, toimittajina, kustantajina ja kriitikoina.  Osa on myös aktiivisia lavarunoilijoita. Runoilijoiden keski-ikä on noin 45, aika tasaisesti on 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla syntyneitä. Jos tällä nyt sitten on mitään merkitystä; runoilu kun ei katso ikää. :)  

 HOLOGRAMMIN runoja yhdistävänä teemana on toiseus ja sen vastavoimana minuus, jotka voivat kohdata kielessä, runouden kielessä. Minua on aina kiinnostanut, millä perustein antologian runot valitaan. Jos ajatellaan, että HOLOGRAMMIN runot on poimittu jo julkaistuista runokirjoista, mikä on ollut kriteerinä? Valitsija on ensin lukenut 32 runoilijan koko tuotannon (millä perustein hän on valinnut runoilijat?) eli ehkä noin pari sataa runokirjaa. Suurin osa on hänelle tietysti jo ennestään tuttuja, ehkä jopa lempirunoja.  Hän on lukiessaan kenties jo pitänyt silmällä teemaa, toiseutta, ja valinnut sitä monipuolisesti ilmentäviä runoja. Mutta onko kyse myös runoista, joita valitsija rakastaa, jotka hän tuntee itselleen jollain tapaa läheisiksi ja koskettaviksi? Kyse on myös taiteesta, taiteellisuudesta, ehkä valitsijan omimmasta estetiikasta ja runokäsityksestä. Niin tai näin, HOLOGRAMMI-runoantologia on onnistunut kokonaisuus, jonka runot toimivat hyvin yhdessä; voisi sanoa, että ne jopa keskustelevat toistensa kanssa. Vaikkei olisi koskaan lukenut kokoelman runoilijoiden teoksia, antologiaa varten poimitut runot muodostavat viehkeän niityn, oman hurmaavan ekosysteeminsä, jossa lukija voi vaeltaa erilaisia kukkia ihastellen ja haistellen (antologian alkuperäinen merkityshän on "kukkakokoelma"). 

  Mitä tuo teema, toiseus, sitten tarkoittaa? HOLOGRAMMIN runot ovat taidokkaita ja lähestyvät teemaa kielen kautta, epäsuorasti, runokielen keinoin. Monesti lukija voi vain aavistaa, mistä on kyse. Pääosa ei ole julistavuudessa tai tarkoitushakuisuudessa. Teema on moniselitteinen. Toisia ovat erilaiset, suhteessa muihin, kenties enemmistöön. Toisia suhteessa niihin, jotka käyttävät valtaa, edustavat yleistä mielipidettä; niitä jotka nähdään poikkeuksellisina ja normeihin kuulumattomina. Toiseus on käsite, jota  on käsitelty mm. maantieteen, naistutkimuksen, antropologian ja sosiologian tutkimuksissa. Toiseuden on katsottu sijoittuvan reuna-alueille eli marginaaliin. Toiseus HOLOGRAMMIN runoissa on maanpakolaisuutta, sukupuoliroolien kyseenalaistamista, seksuaalisuuden monimuotoisuutta, unelmoijana olemista, vähemmistökielen puhumista, haavojen, surujen ja menetysten tunnustamista ja tunnistamista, täydellisyyden vastustamista, kauneuden huomaamista, epävarmuuden hyväksymistä, oman kielen ja tien  löytämistä. Oikeastaan voisi sanoa, että jokainen runoilija on toinen, jo lähtökohtaisesti erilaisuutensa ja erillisyytensä tiedostava.

HOLOGRAMMI on mahtava lukupaketti,  lähes 350 sivua. Se on runoudenrakastajan must ja osoittaa, miten monella tapaa voi kirjoittaa toiseudesta, sekä temaattisesti että tyylillisesti. Suomalainen lukija saa tutustua espanjankieliseen runouteen, omalla äidinkielellään.( ja tietysti espanjankieliset saavat suomalaiset runot luettavaksi omalla kielellään; runoantologia julkaistaan myös Perussa).  Mikä etuoikeus! Ei ole itsestään selvää, että runoja käännetään. Runojen kääntäminen ja antologioiden kokoaminen ovat arvostettavia kulttuuritekoja; siksikin, että runous on toinen, kulttuurin kentällä marginaaliin kuuluva. HOLOGRAMMI  HOLOGRAMA on runoantologia, monipuolinen ja kielellisesti rikas teos, jossa riittää lukemista ja nauttimista, esimerkiksi moneen kesäiseen hetkeen. Seuraksi kelpaavat vaikka mansikat ja kuohuviini.

"Sinä, valveunen materia, luot oikotien aavikolla ja sanot nimeni.

 Minä, siivetön eläin, piirrän joen kehon ja juon sen.

 Kuljemme ilman janoa ja väsymystä. Olemme piste jossain horisontissa."

 Zoila Forss-Crespo Moreyra  HOLOGRAMMI  HOLOGRAMA 2022

  

  

Kuin proseccoa hyvässä seurassa

 Tittamari Marttisen Säntilliset vieraat (Avain 2022) on kokoelma kirjoituksia arjen rikkaudesta, mukavista kohtaamisista, matkamuistoista ja elämäniloisista huomioista ja havainnoista. Sitä oli todella kiva lukea, kuin olisi proseccoa siemaillut; kuplat kutittivat inspiroivasti ja jättivät onnellisen, virkistävän olon. Olen aiemmin lukenut Marttiselta kertomuskokoelmat Nainen joka söi Napoleonin (2015) ja Perhosvaikutus (2017), joten osasin odottaa miellyttävää lukukokemusta. Säntilliset vieraat sopii hyvin kesä- ja lomalukemiseksi, puutarhakeinuun ja laiturin nokkaan eli lukijalle on tiedossa rentouttavaa, viihdyttävää ja mielen iloiseksi tekevää lukemista.

  Säntilliset vieraat sisältää 35 tekstiä, juttua, lastua vai miksi tätä tekstilajia sitten kutsuisikaan. Minusta ne ovat kuplia, kuohuviinin  poksahtelevia kuplia tai miksei saippuakupliakin.  Niiden minähenkilö rakastaa elämää, vaikka unohtelee tavaroitaan milloin mihinkin, kärsii usein huonosta hiuspäivästä, jännittää esiintymisiä. Hän suhtautuu kaikkeen myönteisesti ja tuntuu, että elämä on ollut ja on  hänelle hyvä. 

  On kiinnostavaa lukea, miten hän huijaa itsensä kirjoittamaan, ikään kuin tekee töitä salaa itseltään. Ranskan kieli ja kulttuuri ovat hänen sydäntään lähellä. Hän nauttii paljussa istuskelusta, hapanjuurileivän leipomisesta, ihailee kauniita kasviksia, rakastaa taidenäyttelyissä käymistä  ja matkustelua ilman tarkkoja suunnitelmia. Tyylilaji muuttuu humoristiseksi, kun Kursailija ja Antelias, Tosikko ja Rento sekä Askeetti ja Hedonisti asetetaan vastakkain. Korona-aikana erilaiset verkkokurssit tulevat hänelle tutuksi: esimerkiksi ruoanlaittokurssi ja italian kielen opiskelukurssi. Nainen rakastaa kirjakauppoja, matkaeväitä, juhlia ja erilaisten ihmisten tapaamisia. Hän voittaa matkatoimiston arvonnassa kahden hengen matkan Le Cordon Bleu -instituutin ruoanlaittokurssille Pariisiin.

  Kaikesta tästä kerrotaan niin, että lukija pääsee mukaan aistimatkalle: viiruttamaan gnoccheja, kuuntelemaan Pariisin kamariorkesteria metroasemalle, käyskentelemään Porton Livraria Lello -kirjakaupassa, istumaan kahviloissa ihmisiä tarkkailemassa, rapistelemaan eväspapereita junassa, ruokkimaan nälkäistä hapanjuurta, juomaan kuohuviiniä ultima thule -laseista ... Lukija rentoutuu, tuntee olonsa kevyeksi, kuin seuraisi perhosen lentoa tai pilvien lipumista taivaalla.  Kuin siemailisi proseccoa hyvässä seurassa.