Janne Saarikiven Rakkaat sanat (Teos 2022) on kirja jokaiselle, joka haluaa tietoa sanojen alkuperästä eli etymologiasta. Aika suosittu teos näyttää olevan, sillä sain sen kirjastosta vasta nyt. Lukijalle-sivuilla Saarikivi kertoo intohimostaan ja pakkomielteestään sanoihin, mikä on ymmärrettävää, sillä sanathan ovat olleet hänen ammattinsa sanastontutkijana yliopistossa. Sana merkitsee hänelle maailmaa, sillä siinä on "ihmiskunnan historia ja ympäristön muutos, "luonto", teknologian kehitys, arvot, moraali ja ihmissuhteet." Saarikivi ilmoittaa halunneensa kirjoittaa sanastontutkimuksesta maailmankatsomuksena. Rakkaat sanat -teoksen lukuja voikin pitää pienoisesseinä, sillä Saarikivi liittää tiedon oheen näkemyksiään elämästä ja maailmanmenosta. Näin sanat verevöityvät ja lihallistuvat, lukijan iloksi.
Ensimmäisenä on vuorossa "sana". Se on tärkeä, sillä ihminen elää sanojen merkitysten muodostamassa verkostossa. Sanojen lukijoiden, sanojien ja kirjoittajien työpaikkoja on nykyisin enemmän kuin teollisuudessa ja maataloudessa, Saarikivi tähdentää. "Sanaa" merkitsevät sanat ovat ikivanhoja, toisin kuin puhumista tarkoittavat. Häpeä-sanasta hän kirjoittaa hyvinkin omakohtaisesti, mitään häpeilemättä. Saarikiven mielestä häpeä on yhteisöön kasvamisen ja yhteisön olemassaolon edellytys. Monissa kielissä häpeä tarkoittaa jotain, mikä peitetään ja piilotetaan. Osassa kielistä se taas tarkoittaa huomiota, näkyvillä loistavaa.
Monissa kielissä ihminen-sanan taustalla on maa tai mies. Joissain kielissä se merkitsee "silmällinen", "kasvot", "varjo", "naamio". Korona-sanan taustalla on paitsi kruunu myös "korppi". Vanhurskas-sanasta näkee Saarikiven mukaan, miten suomen kieli on oma, kaikista muista kielistä eroava todellisuutensa. Seksi-sana viittaa sukupuoleen, mutta on myös samaa kantaa kuin sektio, sekvenssi ja sektori.
Muita Saarikiven esittelemiä sanoja ovat mm. laki, äiti, työ, (joka monessa kielessä on tarkoittanut rasitusta ja kärsimystä), valtio ja valta, vero (monissa kielissä merkinnyt pois kannettua ja pois annettua), tieto, jumala, raha, urheilu, luonto, pyhä, Suomi, kuolema, pää. Totuus-sana pohjautuu latinan sanaan "veritas" ja on samaa kantaa kuin "vera" eli usko, uskottava, ja se kertoo Saarikiven mukaan, mikä totuus on: "Uskottavista uskottavin uskomus, mutta silti lopultakin usein enemmän uskoa kuin tietoa."
Jokaiselle oma nimi on tärkeä. Saarikivi kirjoittaa, että jos haluaa tutustua oman nimensä alkuperään, tutustuu melkein vääjäämättä samalla kristinuskon tarinoihin ja vuosisataiseen uskonnolliseen mytologiaan. Eurooppalaiset nimet on nimittäin melkein kaikki annettu pyhimysten mukaan. Saarikivi kirjoittaa myös omista tärkeistä paikoistaan eli Helsingistä (ja vastustaa samalla yhä enenevää englannin kielen käyttöä), Töölöstä, Haagasta, Tampereesta.
Kreikan kielessä oli monta sanaa rakkaudelle: filia (veljellinen kiintymys), storgee (vanhempien rakkaus lapsiin), eros (intohimoinen rakkaus), ksenia (vieraanvaraisuus ja hyväsydämisyys), agapee (pyyteetön rakkaus). Saarikiven mukaan suomen sanan "rakas" alkumerkitys on ehkä "kiivas" tai "kärkäs". Muissa kielissä rakkaus on armastusta (viro), suvaitsemista (karjala), tulta ja ystävyyttä. Viimeisessä sanaesseessään, joka on otsikoitu Iho, etymologia ja tatuointi, Saarikivi lainaa Saarikosken runoa, jota pitää itselleen tärkeänä:
suomen kieli on minulle ikkuna ja talo
ja minä asun tässä kielessä.
Se on minun ihoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti