Runorouvan riimit ja säkeet

Toinen runokirjani Runorouvan riimit ja säkeet (Mediapinta) on ilmestynyt. Kannen kuvan suunnittelin minä ja otti mieheni. Siinä näkyy puiden latvoja ja saippuakuplia kirkasta sinitaivasta vasten. Miksi saippuakuplia?

Olen aina rakastanut saippuakuplia. Niiden puhaltamiseen liittyy keveitä ja huolettomia muistikuvia omasta lapsuudestani ja omien lasteni lapsuudesta. Ne ovat siis kauneuden ja kepeyden ja samalla hetken ja katoavaisuuden vertauskuvia, juhlallisesti ilmaistuna. Kuten kukat ja lumihiutaleet aikaisemmissa kirjoissani.

Runokirjassani on 50 runoa, jotka olen jakanut kuuteen osaan: Arjen pieniä ihmeitä, Runonluontia, Runorouvan riimit ja säkeet, Onko suru suuri kivi, Sadun jäljessä ja Kaihoa. Arjen pienissä ihmeissä juodaan teetä:


ensimmäisen teekupillisen jälkeen
pilvet liikkuivat hitaasti
niitty ja savu maistuivat suussani
toisen kupillisen jälkeen
bambut kahisivat ja sateen puhdas tuoksu täytti sieraimeni
kolmannen jälkeen unohdin maailman hälyn
olin temppelikellon kajahdus
virtaava vesi
ja teekuppiin loistava kuu
neljännen teekupin jälkeen
tiikeri karjui yössä
ja lohikäärmeen tuli värjäsi taivaan punaiseksi ja kullaksi


Runonluontia-osassa on runoja runojen tekemisestä eli eräänlaisia metarunoja siis.


maanantaina  multasin metaforat
tiistaina  jalostin oksymoronia ja kirjoitin valkoisella musteella
keskiviikkona  perkasin kliseitä
torstaina  puhkoin hengitysaukkoja säkeiden lomaan
perjantaina  tuoreutin kieltä
lauantaina  väsähdin; halusin vain olla lamppu pimeässä, tai edes tulitikku
sunnuntaina  kirjaimet kasasin, sanat suoristin ja lauseet viikkasin

lopuksi hengen puhalsin ja matkaan lähetin



Runorouva, kokoelman päähenkilö ja primadonna, pääsee ääneen Runorouvan riimit ja säkeet -osassa.


runorouva istuu keittiössä
  auringonläikkä otsallaan
kynä on pysähtynyt miettimään
runoni on hetken lapsi
  ei raskas ja ikuinen
suostu ei seisomaan säyseästi
  pujahtaa piiloon helposti
runo on rakas ja lohduttava
  hellä ja vallaton
ei se siitä muuksi muutu
  vaikka käsken ja komennan


Onko suru suuri kivi -osa sisältää runoja, jotka liittyvät suruun ja kuolemaan, ihmiselämän väistämättömään osaan.


onko suru
         suuri kivi
   yö ja talvi
  vai
  kevätpäivä kun valo vihloo silmiä
 tyhjä huone
    jonka läpi aurinko kulkee
lattiaan palava varjo



Sadun jäljessä -osaston runot liittyvät  sadun ja ihmeen maailmaan.


        olen arvoitus
jota ei tarvitse ratkaista
  istu viereeni katsoman
    kuinka kurjet lentävät
          vuorten yli




Kaihoa-osassa kaihotaan mennyttä, palataan alkuun ja uumoillaan tulevaa.


odotan jotain
     joka vielä puuttuu