Sari Kivistön ja Sami Pihlstömin Sivistyksen puolustus Miksi akateemista elämää tarvitaan? -teos pohtii, miksi tieteellistä tutkimusta harjoitetaan, mitä tarkoittavat sivistysyliopisto ja akateeminen vapaus ja miksi sivistys ja oppineisuus ovat nykymaailmassa tärkeitä. Varsin tarpeellinen ja tärkeä teos siis.
Kirjan pääsanoma on, että kapea ja välineellistävä näkemys tiedosta ja tutkimuksesta on vaarallinen ja uhkaa totuuden tavoittelua. Erityisesti humanistinen ala on vaarassa, vaikka humanistinen tutkimus on vaikuttanut ihmisten elämään ja yhteiskuntien kehitykseen kymmenien ja jopa satojen vuosien ajan. Sivistystä vaalimalla voidaan vastata populismin ja totuudenjälkeisen ajan haasteeseen.
Kirja jakautuu kahdeksaan lukuun, jotka ovat Sivistysprojekti ja avoin elitismi, Tiedon metaforista, Pitkäjänteisyys ja yksilöllinen kirjoittaminen, Akateemisen elämänmuodon mahdollisuuden ehdoista, Tutkimuksen vaikuttavuus ja moninaisuus, Välineellistämisen ongelmat, Kirjastojen merkitys ja Akateeminen ikääntyminen. Itse yliopistosta valmistuneena minusta tuntuu hurjalta, että asioiden tutkimista ja näin saatua syvällistä tietoa pitää puolustaa. On itsestään selvää, että tutkittavaa tietoa ei saada noin vain sormia napsauttamalla ja nopeasti. Kaikki arvokas vaatii pitkäjänteistä paneutumista ja asialle omistautumista.
Kirjassa oli minulle paljon tuttua, ja humanistina jaan kirjoittajien arvot ja huolet. Erittäin mielenkiintoisena pidin lukua Välineellistämisen ongelmat. Se jotenkin antoi sanat omille epämääräisille tuntemuksilleni, kun olen ajatellut, että sana "hyöty" on jotenkin kummallinen kirjallisuudesta ja lukemisesta puhuttaessa. Kirjoittajien mukaan kirjallisuuden ja lukemisen merkityksen kytkeminen henkilökohtaiseen hyvinvointiin on oireellista ajallemme, jossa vallitsevat erilaiset välineellistävät ajattelu- ja puhetavat. He nostavat esiin kirjallisuuden emeritusprofessori John Careyn kirjan What Good Are the Arts? Siinä esitetään ajatus, että kirjallisuus antaa lukijoilleen ajattelun välineitä tarjoamatta valmiita vastauksia, miltä hyvää kirjallisuutta suojelevat sen sisäinen ristiriitaisuus ja moniäänisyys, vastakkaisten ja eriävien näkemysten sisällyttäminen yhteen ja samaan tarinaan. Tarjoamatta nopeaa tyydytystä tai hyötyä hyvä kirjallisuus siis kannustaa kyseenalaistamaan ja oleman kriittinen.
Sivistyksen puolustus on paitsi tietokirja myös akateeminen opinnäyte viittauksineen, toisilta kirjoittajilta lainaamisineen ja lähdeluetteloineen. Esimerkkinä monista on lainattu Rush Rheesiä: "Kirjallisuus voi suojella meitä kielen köyhtymiseltä ja sitä kautta ajattelun yksioikoistumiselta ja ajatusalueen kapenemiselta. Kirjallisuus voi mahdollistaa sen, että on ylipäänsä mahdollista ajatella syvempiä ajatuksia. Jos meillä ei olisi kirjallisuutta, meillä ei olisi myöskään merkityksellistä kieltä, tai, paremminkin, kirjallisuuden mahdollisuutta voidaan pitää kielen ja merkityksen mahdollisuuden välttämättömänä ennakkoehtona."
Eläköön ikuisesti yliopisto, akateeminen tutkimus ja kirjallisuus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti