Runoilija Pirjo Kotamäen vahvuuksia ovat ilmiömäinen eläytymiskyky ja mestarillinen runokieli. Näin on myös hänen uusimmassa runokirjassaan Kyyhkysen sydän sykkii tässä Runoja horrossaarnaaja Helena Konttisesta, osa 2 (Parikanniemen Ystävät ry, 2025). Lukijalle-aloituksessa Kotamäki kertoo, miten aihe ei jättänyt häntä rauhaan: runojen tuloa ei voinut estää. Hän nimittää teostaan säeromaaniksi ja roolirunoiksi ja sanoo kirjoittavansa heistä, jotka jäivät ensimmäisessä osassa vaille huomiota. Kotamäki kuvailee Helena Konttista sanoen, että tällä oli ihmeellinen kyky nähdä ihmisen sieluun tai jos joku kärsi tai oli tehnyt jotakin väärin. Tämä kaikki käy hyvin ilmi Kotamäen runoista, jolloin Konttista voi pitää melkeinpä selvännäkijänä. Kaikki eivät tästä tietenkään pitäneet; Konttisella oli myös paljon vihamiehiä. Kotamäki päästää myös heidät ääneen.
Kotamäen runoissa kuvataan myös, kuinka Parikanniemen orpokoti sai alkunsa. Helena Konttinen paransi maailmaa kiertäneen Väinö Hokan, joka perusti orpokodin. Se on vieläkin olemassa ja toimii Mikkelin Ristiinassa. Sen ja Parikkalan Saaren kirkossa vuosittain pidettävien Orpokotijuhlien välityksellä muistetaan Helena Konttista, jonka epäitsekäs työ muiden hyväksi ei näin unohdu.
Kyyhkysen sydän sykkii tässä on hengellinen teos ja kieli on sen mukaista. Toisaalta maalaispaikkakunnan arkinen aherrus kotieläimineen, peltoineen ja metsineen kuvastuu runokuvissa ja ilmaisuissa. Isännät ja emännät, neidot ja nuorukaiset pääsevät ääneen (ja toisaalta myös papit ja rovastit). Runot kuvaavat Helena Konttisen tuntoja, kun hän joutuu "horrokseen" ja näkee ihmisten sisimpään mutta myös horrossaarnaamista katsojan silmin. Moniäänisissä runoissa kuvataan Konttisen vastustajia mutta myös niitä, jotka "kutsutaan". Konttinen rakentaa sopua ilkeän anopin ja miniän välille, parantaa heikkopäisen tytön ja suruttoman pojan sekä naisiin ja viinaan menevät miehet. Armo kuuluu kaikille, tämän Konttinen ymmärtää. Hän myös välillä väsyy ja sairastuu, ja nämäkin tunnot saavat omat runonsa.
Suomalainen maanläheinen pyhimyksenkaltainen nainen, vaimo ja äiti, epäitsekäs ja väsyvä eli inhimillinen. Tällainen oli Helena Konttinen, jonka elämä ja kutsumustyö piirtyy elävästi esiin Pirjo Kotamäen runoissa.
"Se kaikki kirkastui sydämelleni, sanat sielussani,
tunsin niiden painon ja keveyden,
sanat asettuivat puhuessa omaan tupaansa,
kuin omana musiikkinaan, hellänä korvissani,
muistissani kaiken aikaa,
mitä pitää sanoa, milloin,
kuka on tänään vuorossa,
kenen elämä näytetään,
siinä horroksessa liikun enkelten matkassa,
niiden siivet havisivat kuin kuusten lehvät tuulessa,
(valo siivilöityi niiden siipien läpi),
ne olivat niin tosia kuin vain sinä siinä, kuin minä tässä,
niiden puhtaat äänet kaikuivat mielessäni ja
edessäni oli avoin tila ja taivas, kaareutuvana,
äärettömyytensä sisällä.
Ihminen nyt täällä maan päällä tihkuaa ja vuotaa,
talon palkitkin kosteutta sisäänsä,
ja Matin pitää tilkitä tuo vuotava ladon katto,
minä muistutan häntä siitä. "
Pirjo Kotamäki Kyyhkysen sydän sykkii tässä Runoja horrossaarnaaja Helena Konttisesta, osa 2. 2025
