Aino Vähäpesolan romaani Suurenmoinen epävire (Kosmos 2023) kertoo kolmekymppisestä kustannustoimittajasta Viivistä. Kun Vähäpesolan edellinen romaani Onnenkissa kietoutui Edith Södergranin ympärille, uudessa teoksessa punaisena lankana ovat urut. Viivi toimittaa urkujen tekniikasta ja historiasta kertovaa tietokirjaa. Soitin on romaanissa monen asian vertauskuva: mm. pyhyyden, mysteerin ja taiteenkin. Elämä puolestaan on suurenmoinen epävire.
"Johannes kirjoitti musiikin hoivaavista taajuuksista ja ääniaaltojen aikaansaamista aivokäyristä. Hän osasi yhdistää hengellisyyden ja tieteen ihailtavalla tavalla. Tiede vaikutti syvälliseltä ja kiehtovalta, ja hengellisyyden harjoittamiselle oli suorastaan järkiperäiset perusteet, se oli elintärkeää ja auttoi säilymään terveenä, niin yksilönä, yhteisönä kuin ihmislajina. Urkumusiikin pyhyys tuntui ruumiissa ja sielussa. Tavoissa oli voimaa ja instituutioilla vastuu. Pyhyys oli jotain kohotettua, tinkimätöntä, absoluuttista. Samalla se lipesi käsistä kuin saippua. Oli pyhiä esineitä ja rakennuksia. Luonto oli pyhä. Riippumaton ihmisarvo ja rakkaus. Taide. Ruoka."
Viivi on hyvin sympaattinen henkilö. Hän on herkkä ja empaattinen, tarkkailee ja tekee havaintoja, joita sanoittaa mielessään taitavasti. Juuri nämä oivallisesti kuvatut havainnot ovat kirjan parasta antia. Eli kyseessä on siis jälleen kerran hyväksi havaittu tyyli, joka on tarkkaa, havainnollista ja kaunista. Vähäpesola ei kaihda myöskään arjen tapahtumien yksityiskohtaista kuvausta, mutta tekee sen niin elävästi, ettei lukija tylsisty. Päin vastoin: lukija tuntee maadoittuvansa. Kerronta on ihmeellisellä tavalla tyynnyttävää, tuntuu kuin hengityskin muuttuisi rauhallisemmaksi.
Viivi asuu lähiössä, harmaabetonisessa kerrostalossa. Hänen äitinsä kuoli, kun Viivi oli vauva. Hän pohtii äitiään päivittäin. Millainen tämä oli todella ollut? Isään on läheinen suhde. Viivin elämään kuuluu ystävä Juuli perheensä kanssa ja samassa talossa asuva vanhus, Helli. Viivillä on jonkin sortin ahdistuneisuushäiriö, ja hän varmistelee pakkomielteisesti asioita. Myös kuolema on ajatuksissa paljon. Sitten elämään astuu Manu. Suhde kehittyy pikku hiljaa, ja Viivi ajattelee siitä näin:
"Vastarakennetut urut soivat raa'asti. Jokaista pilliä oli muovattava käsin, jotta se soi toivotulla tavalla. Oli kuunneltava, viilattava ja taivuteltava, kuunneltava uudelleen. Oli kuunneltava äänikerran väriä, oli kuunneltava erilaisten äänikertojen kokonaisuutta. Vasta sitten soitin astuisi jokapäiväiseen elämäänsä. Sama päti heihin."
Aino Vähäpesola Suurenmoinen epävire 2023
Katariina Pontevan Mansikkaa ja rosmariinia Toscanalaista jäätelöterapiaa (MOMENTUM KIRJAT 2023) on viehättävä kirja kuvitteellisesta italialaisesta kaupungista, Toscanan maakunnassa. Seitsemänkymppinen Domenico pitää siellä jäätelökahvilaa, gelateriaa. Hänen erikoisalaansa ovat yrtit ja mausteet, joita hän sekoittaa jäätelöönsä. Domenico juttelee asiakkaidensa kanssa ja vaivihkaa auttaa heitä elämän kivikkoisilla poluilla. Hän on kymmeniä vuosia aiemmin menettänyt rakkaan vaimonsa ja suru auttaa häntä näkemään pinnan alle. Kirjassa on paljon ruokaohjeita, jotka liittyvät kirjan tapahtumiin.
Katariina Ponteva on asunut 10 vuotta noin puolet vuodesta Italiassa, Toscanan Luccassa. Kirjan alkusanoissa Ponteva kertoo, että hän on kirjoittanut teoksensa vuonna 2021 64-vuotiaana kuolleen legendaarisen venetsialaisen jäätelömestarin Carlo Pistacchin muiston kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti