Millaista on asua Suomessa muualta tulleena, pakolaisena? Kun oma kieli on vain harvojen ymmärtämä ja kulttuuri vierasta. Kun uutta kotimaata katsoo ulkopuolisen silmin, muukalaisena, juuret jossain kaukana, maassa jonne ei voi enää mennä. Kun epäilykset ja katumuskin valtaavat mielen. Kun tuntee, että on menettänyt jotain arvokasta: polku, jota oli tarkoitus kulkea, on lopullisesti menetetty. Avuksi saattaa tulla runous, runouden kieli, joka tulkitsee hienovireisesti ja voimakkaasti kaikkia niitä tunteita, jotka on kenties täytynyt piilottaa. Tästä on kyse runokokoelmassa, jonka on kustantanut keravalainen Rosetta Versos.
Ye Yint Thet Zwen Menetetty polku (Rosetta Versos 2023, englannista suomentanut Lauri Vanhala, englanninnokset Ye Yint Tin Aung Moe, Zwe Hay Hman ja Mya Than Nyunt) on tekijänsä toinen Suomessa julkaistu runokirja. Tulkkaus on ollut kulmakivenä teoksen kääntämisessä, kertoo takakansi. Sen mukaan kolmekielinen teos ( suomi, burma, englanti) vastaa Ye Yint Thet Zwen, Helsingissä asuvan ei-suomenkielisen runoilijan tarpeeseen kohdata yhteisönsä lukijat.
Ye Yint Thet Zwe osallistui nuorena kotimaansa 8888-opiskelijoiden vallankumoukseen ja joutui lähtemään Burmasta vuonna 1990. Hän asui Thaimaassa, Malesiassa, Singaporessa ja Japanissa, kunnes asettui lopulta asumaan Suomeen. Menetetty polku -kokoelmaa hallitsee kaipuu ja suru. Kauneuden kauppiaaksi itseään kutsuva runon minä kaipaa kotimaataan ja sinne jäänyttä äitiään. Hän ryypiskelee surussaan kuunvaloa, taistelee kielteisiä tunteita ja sotaa vastaan, huutaa rauhan ja demokratian puolesta. Pienet ja suuret asiat sekoittuvat. Puut itkevät, auringonlasku luo maalin roiskeita taivaalle, runon minä istuttaa jasmiinipuita, ehkä muistoissaan. Korvissa soivat kyyhkyn siipien läiske ja riikinkukon siipien räpsähdyksen kaiku. Runon puhuja tuntee olevansa haavoittunut lintu, vailla oman parven turvaa.
" Tiellä
Tiellä Yötön taivas kuuton yö;
onko ikinä moista nähty?
Päivinä jolloin ei ole valoa
käytän itseäni polttoaineena
ja toivon kaiken vuoksi,
että liekki pysyy päivisin kirkkaana;
ennen kuin oikaisen taivutetut
tai taivutan oikaistut käsivarteni.
Elämäni liihottaa ajoittain
kuin lintu korkealla mutta aika ajoin alamaissa.
Elän kuten mieleni toivoo
ja kuten äitini, joka laittaa
kaiken toivonsa paluuseeni
siltä ilmavalta tieltä.
Elän sillä tiellä, valon tuolla puolen
ja päivän päättyessä itken
alttarin edessä vaimeasti.
Kuin kyyhkyn siipien läpse
tai riikinkukon siipien räpsähdyksen kaiku
se toistuva kaiku kuuluu
poikansa menettäneen äidin sydämestä;
se toistuu toistuu ja toistuu"
Ye Yint Thet Zwe Menetetty polku, Rosetta Versos 2023
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti