Sari Kivistön, Katariina Kärkelän, Erika Pihlin ja Isa Välimäen teos Kadonneet kirjallisuuden lajit ( S & S 2026) sisältää 30 kiehtovaa tarinaa kadonneista kirjallisuuden lajeista antiikista 1800-luvulle. Tekijät kertovat, millaisia nuo lajit olivat ja miten ja miksi ne katosivat. Antoisaksi teoksen tekevät myös kirjallisuudentutkijoiden käyttämä tyyli, joka on asiantunteva ja lähestyy paikoin kaunokirjallisuutta, sekä heidän tekemänsä löydöt, joissa he kekseliäästi vertaavat kadonneita kirjallisuuden lajeja nykyajan ilmiöihin.
Teos on nautittava runsaudensarvi, joka kaiken lisäksi innostaa lukijaa itsekin kirjoittamaan. Esimerkiksi nokturno (yölaulu), aubade (aamulaulu), zuihitsu (mieleen pulpahtavien asioiden kirjaaminen), gaseeli (säepareista muodostuva runo), priaameli (poeettinen ja retorinen muoto, joka koostuu johdattelevasta osiosta ja huipentumasta), ubi sunt -runo (missä ovat nyt?) on kuvattu niin inspiroivasti, että saavat mielikuvituksen oitis laukkaamaan.
Teoksen alkusanoissa (Avain lukijalle) tekijät vertaavat teostaan aarrearkkuun (mitä se onkin!).
"Ruosteiset saranat narisevat, kun avaat kannen. Puun tuoksuun sekoittuu mausteiden, suitsukkeiden ja pigmenttijauheiden vivahteita; korviisi kantautuu aavemaisia sävelmäkatkelmia, aplodeja, jotka haipuvat takaisin hiljaisuuteen. Taskulamppusi valokeilan halkomassa hämärässä, leijuvien pölyhiukkasten linnunradan takana, erotat nukkuvia muotoja; repaleisia papyruskääröjä, nahkakantisia koodekseja ja kellertyneitä sanomalehtisivuja. - -
Avaamasi arkku on aikakapseli, joka kantaa muistoja kirjallisen menneisyyden mielenmaisemista. Sen sisältämät rikkaudet auttavat ymmärtämään kirjallisuuden kenttää muokkaavia voimia."
Vaikka osa kirjallisuuden lajeista on kadonnut, tekijät haluavat osoittaa, miten monin eri tavoin jo menetetyiksi luultujen lajityyppien perintö jatkaa elämäänsä myöhemmissä lajeissa ja antaa niille siten eräänlaisen ikuisen elämän. He avaavat kiinnostavasti myös historiallisen perinteen tutkijoiden ja säilyttäjän moniaistista työtä.
Kadonneet kirjallisuuden lajit -teos esittelee mm. luomiskertomuksen (joka on tuttu esimerkiksi Kalevalasta), pyramiditekstit (ohjeita tuonpuoleiseen), katasterismin, peruutuslaulut, loitsun, kirjakirouksen, consolation (lohdutuskirjallisuuden), sokraattisen dialogin, paraklausithyronin (serenadin suljetulle ovelle), bestiaarin, lapidaarin, embleemin, hagiografian (pyhimyselämäkerrat), chanson de toilen (kudontalaulun), immramin, fabliaun (härskit tarinat), paskillit (puhuvan patsaan tarinat), murhaballadin, idyllin ja nostoksen (kotiinpaluutarinat). Jo lajien nimet saavat lukijassa aikaan ihastuksen väristyksiä.
Jos kirjallisuuden lajien moninaisuus, värikkäät anekdootit ja menneen maailman kietoutuminen nykyiseen yhtään kiinnostavat, tämä teos on juuri sinulle. Tekijöiden sanoin se auttaa ymmärtämään syvällisesti kulttuurista menneisyyttä ja kirjallisuuden vuorovaikutusta ympäröivän kulttuurin ja yhteiskunnan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti