Neljä naista nuoralla - Latvian naisten vuosisata (Paperiporo 2024, suom. Mirja Hovila) on runoantologia, joka sisältää runoja latvialaisilta naisrunoilijoilta. Heidät on valittu siten, että jokainen runoilija on syntynyt 1900-luvun eri vuosikymmenellä. Vanhimmat syntyivät Venäjän keisarikuntaan, osa itsenäistyneeseen tai miehitettyyn Latviaan ja nuorimmat maahan, joka oli jo saanut itsenäisyytensä takaisin. He edustavat Latviaa laidasta laitaan myös maantieteellisesti, vaikka kolme heistä päätyi toisen maailmansodan aikaan maanpakoon.
Runoilijat sadan vuoden ajalta ovat Austra Skujina (1909-1932), Veronika Strelerte (1912-1995), Astride Ivaska (1926-2015), Vizma Belsevica (1931-2005), Margita Gutmane (1943), Tamara Skrina (1950), Jana Egle (1963), Ruta Mezavilka (1971), Inga Pizane (1986) ja Anna Belkovska (1992). Runot on valikoinut ja suomentanut Mirja Hovila, joka myös esittelee runoilijat. Hän kertoo, että latvialaisilla on läheinen suhde luontoon. Vuodenajat ovat tärkeitä, muutkin kuin lämpimät ja valoisat. Latvialaiset pitävät itseään pohjoismaalaisina, ja tuttuuden tunteen huomaa runoistakin. Latvialaisten naisten elämä on ollut historian saatossa ja nykyaikanakin tasapainoilua, jopa nuorallatanssia. Huovila toteaa, että Latviassa on tyypillistä, että runoissa viitataan kansanlauluihin tai mytologiaan.
Runoantologian runojen maailmaan oli helppo solahtaa, sillä ne päästivät lukijan lähelle. Tyyliltään ne olivat ns. perinteistä. Mitään kikkailuja ei ollut. Runojen kieli oli kaunista, virtaavaa. Uudemmissa erilaisia sävyjä oli enemmän. Miellyin kaikkiin; oli kuin hyvä ystävä olisi kutsunut vierailulle. Kultakin runoilijalta oli valikoitu kymmenestä pariin kymmeneen runoa. En ollut aikaisemmin tutustunut latvialaiseen runouteen, joten tästä kokoelmasta oli hyvä aloittaa. Neljä naista nuoralla sisältää runouden ajattomia teemoja: luontoa, rakkautta, kuolemaa, mutta myös Latvian historiaa ja kansallistunnetta.
Näytteitä teoksesta:
Vanha nainen muokkaa kukkapenkkiä.
kaukaa kuuluu tykkien kumu.
Hän nostaa päänsä, kotiväki puhuu:
"Huomenna tulee evakuointikäsky."
Mitä jättäisin tähän maahan, josta on lähdettävä?
Kukan siemenen? Pyyhityn kyyneleen?
Kukka avautuu vasta kesällä,
evakuointikäsky tulee huomenna.
(Veronika Strelerte)
"Puut ojentuvat
kuin vihreät kynät.
Kirjoita niillä.
(Tamara Skrina)
syysyöt kuin mustat kaivot
kuin käytävät tässä tilassa
tuntemattomiin suuntiin
salaiset tunnelit tässä ajassa
joiden läpi voi pudota
ja herätä
toisella puolella kirkkaana kesäkuun aamuna
(Ruta Mezavilka)
sinun kyynärpääsi
minun sormenpääni
sinun tuoksusi
minun keskittymisvaikeuteni
niin lempeästi työntyy kyynärpääsi
tähän runoon
minun käteni merkitsee sen muistiin
sekin on kosketus
(Inga Pizane)
Kiitos lämmölle, kiitos valolle
ja syyskuun seiteille,
kiitos ohdakkeille ja saunakukille,
kissoille, hyttysille ja perhosille.
Kiitos niille, jotka säteilivät,
ja niillekin, jotka tuskailivat.
Kiitos ajureille, kaduille ja oluelle
ja sille oudolle kaukaisuudelle,
johon saa uskoa vain salaa.
Kiitos lumelle, hiekalle ja havuille,
sille mikä on ollut, vielä tulee
tai ei koskaan tule tässä elämässä.
Kiitos latgallien ja liiviläisten kielelle,
Suomen maalle ja Lestenen murteelle kiitos,
sanoille, jotka säilyvät, ja niille, jotka häipyvät.
Kiitos sille, että meidät voi korvata,
muttei unohtaa. Kiitos Rilkelle, Bashoolle ja
Blaumanikselle, etenkin Blaumanikselle.
Kiitos vahakynttilöille ja verenpunalle,
valkeille kirsikoille ja mustille rypäleille,
ilmapalloille ja maamyyräsirkoille,
kiitos toteutuneelle ja mahdottomalle,
myötätunnolle ja raskasmielisyydelle,
alun ja lopun ikiaikaiselle murehtimiselle.
Kiitos siitä, että kaikkea voi itkeä
ja kaikesta voi laulaa.
Kiitos.
(Astride Ivaska)
Neljä naista nuoralla Latvian naisten vuosisata 2024
