Joku menee aina ensin

 Joku menee aina ensin (WSOY 2024) on Anja Erämajan kuudes runokokoelma. Siinä on viisi osastoa (Puutarha, Tropiikki, Kotitalo, Pääkallopaikka, Keidas). Totuttuun tapaan Erämajan runous on helposti lähestyttävää, ilmaisu vuolasta, useaan suuntaan assosioivaa. Runokieli on nautittavaa, paikoin koskettavaa ja humorististakin.

  Runon puhujan äiti on kuollut. Ensimmäisessä osassa Puutarha hän toteaa jatkavansa siitä, mihin äiti jäi. Runon minä puuhailee äitinsä puutarhassa, ihmettelee kukkia ja kasveja, muistelee äitiään.

  "On vaalittava, varjeltava paljon. Vesipiste ja siitä virtaavat mielikuvat, pienet sateenkaaret kallellaan puutarhan yllä. Kitiinikuoret hohtavat, soluolennot kiipeilevät, latvusloisto, siipivälke, surisijoita."

  Tropiikki-osassa ollaan matkalla, kaukana.

  "Maailmassa on monin paikoin odottava tunnelma, symbaaleja ja patarumpuja, paljon varjeltavaa, monin paikoin kyyneleitä, niin kirkasta vettä,

     vettä, lähteitä, yrttitarhoja, sahramia, kanelia

ynnä kaikkinaisia suitsukepuita,

                                        mirhaa ja aloeta."

Runon puhuja yrittää ottaa surua haltuun ja toteaa, että elämään ei tarvita suuria tunteita, ilmankin pärjää. Hän tuijottaa merta, miettii äitejä.

  "Äidit tekevät ihmetekojaan, puhkuvat haavoihin pasaatituulta, monsuunituulta, raahustavat kantamuksineen mantereen yli, aavikon halki, ja vaikka viskaisit tuhkat Guineanlahteen, tuhka ei katoa, se kelluu, jää, tuhka on rakkauden perikuva."

  Kolmannessa osassa Kotitalo ollaan äidin talossa, josta runon minän on vaikea luopua.  Hän miettii elämää ja toteaa: "Elämällä ei ole ääriviivaa."

  Pääkallopaikka-osassa runon minä on työn parissa, pitää kirjoituskurssia. Hän pitelee vauvaa sylissään, ehkä lastenlasta. Elämä näyttää yllätykselliset kasvonsa: löytyy syöpä. 

  "Kuoleman kassakone kilahtaa ja päivä esittää laskunsa. Pieni aikuinen todistaa hallitsematonta kasvua, kuvantamislaitteet kertovat tomografisia tosiasioita, näyttäytyy sakka, selkkaus kudoksissa, suurenevat solmukkeet, mätästävät kotelomaljat, karsea klusteri, rönsyt, ryppäät, penkereet, korvakkeet telakoituvat, rievas valta, kertymäryväs, nytky pois pois, kalmoitu hyörä, perkeet."

    Viimeinen  osa Keidas sisältää kauniita ja elämänmakuisia rakkausrunoja. Kohde voi olla elämä, jota runon puhuja kutsuu mestariteokseksi. 

  "Olet tässä, jo se. Että olet, ja tässä

                       sana menee jalan alle, tässä

          on kohta tanssia."

                    Anja Erämaja    Joku menee aina ensin  2024