keskiviikko 1. helmikuuta 2023

Karhununta

 Neljäs runokokoelmani Karhununta (Mediapinta 2023) on ilmestynyt. Sen alkusysäyksenä oli kaksi Jenni Hurmerinnan runokurssilla tehtyä tehtävää, joista toisessa piti kirjoittaa omasta nimestään ja toisessa miettiä, millaisen jäljen haluaa (kirjoittajana) jättää. Ursula-nimi juontuu naaraskarhun latinankielisestä nimestä ursa ja Ursula on sen deminutiivi- eli hellittelymuotomuoto. Ja sitten aloin miettiä, millaisia jälkiä karhu jättää. Karhu on myyttinen eläin, myös suomalaisessa mytologiassa. Sitä on palvottu voiman ja rohkeuden ja myös naisellisen hedelmällisyyden symbolina. Karhu on monen voimaeläin, ehkä minunkin, vaikka myös kurki, mehiläinen ja sudenkorento tuntuvat läheisiltä. Nämäkin saavat oman pienen runonsa kokoelmassani.

  Luin paljon lähdekirjallisuutta karhusta, ja sitä olikin runsaasti. Sain selville, että Suomessa toimii jopa Karhun kansa -niminen yhdyskunta, joka harjoittaa ns. suomenuskoa eli luonnonuskontoa. Kimmo Ohtosen omakohtainen teos Karhu oli todella koskettava. Marjo Meriluoto-Jaakkolan Karhun vuosi kertoo siitä, miten vanhoina aikoina karhun syntymisen ja kuoleman kierto rytmitti kalenterivuotta. Siitä sain idean itsekin noudattaa runokirjassani karhuvuodenkiertoa syksystä aloittaen. Runojeni tyyli ei ole kovin juhlallinen, vaan itselleni ominainen leikillisyys, kepeys ja luonnon personointi ovat tyylipiirteinä. Kanerva Vuoren ja Markku Backmanin Voimaeläimet-kirjat kertoivat kiinnostavasti suomalaisten eläinten vertauskuvallisista merkityksistä.

  Karhununta jakautuu viiteen osastoon. Ensimmäinen Orava viskaa tammenterhon päähäni sisältää syksyyn liittyviä runoja. Runon puhuja samastuu karhuun, vaikka on myös ihmishahmoinen. Tosin hän innostuu välillä tanssimaan karhutanssia. Toisessa osassa Pieni oksa hurmaantui ollaan talven keskellä, jolloin karhu nukkuu. Kolmannessa Kevät, silkkipeitto karhu ja luonto heräävät ja neljännessä Päässäsi humiskoon tuuliunohdus on kesä. Viides osa on nimeltään Karhumoodissa ja sisältää runoja karhuksi muuttumisesta.

  Karhu on muuten todella suosittu hahmo lastenkirjallisuudessa, tunnetuimpia  ovat esimerkiksi Karhuherra Paddington, Upponalle, Nalle Puh ja Pikku karhu. Karhun pörröinen olemus on hellyttävä ja vetoaa lapsiin. Karhut esitetään hyväsydämisinä ja hieman hassuina. Saduissa heidän osakseen lankeaa usein hyväuskoisen osa. Lukuisat ovat myös suomalaisten vuosikymmenten saatossa karhusta käyttämät herkulliset nimet, joita hyödynsin  runokokoelmassani.

  Ja millaisen jäljen karhu sitten haluaa jättää? Se haluaa painaa tassunjälkensä sammaleelle, neulasten peittämälle polulle.

  

tempaudun tanssimaan

karhun askelin  ympäri, ympäri

tömistän jalkoja, kumarran selkää

kädet muuttuu kämmeniksi


tuuli taivuttaa puut tangoon

        tanssii lehtien kanssa

           tulitukat, soihtupäät

           kultakehät, sahalaidat

oikealle eteenpäin, sitten hyppy ylöspäin

syöksy takaisin, vasemmalle näin


pilvet valssaa  ykskakskol  ykskakskol  ykskakskol


varis liitää taivaalla  tapailee salsaa


vauhti kiihtyy

sammal irtoaa  kävyt sinkoilevat  oksat ryskyy  pakenee linnut

taivas putoaa maahan


sade alkaa rummuttaa  drumdrumdrum

kumisuttaa maata  kopisuttaa puita  suhisuttaa


litslätsläts  tanssi lakkaa  maassa glitterit, paljetit

harmaa kiemurtelee maisemaan


kömmin luolaan


Ursula Anttila-Halinen Karhununta 2023

1 kommentti:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta, esimerkkirunosi on suorastaan henkeäsalpaava!

    VastaaPoista