Syytön harppuuna (2018) on perulais-suomalaisen Zoila Forssin toinen runokokoelma. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Revontulet, jonka runot ovat espanjaksi ja suomeksi, julkaistiin vuonna 2014 Perussa. Kirjoittamisen lisäksi Zoila Forss kääntää kaunokirjallisuutta, tekee graafista suunnittelua ja runovideoita. Hän toimii myös aktiivisesti monikielisessä Sivuvalo-kirjallisuusprojektissa. Zoila on viisihenkisen Runosvengi-esiintyjäryhmämme jäsen.
Syytön harppuuna -runokokoelman runot ovat suomeksi, espanjaksi ja englanniksi. Englanniksi runot on kääntänyt Anne Ketola. Ensimmäisenä mieleeni tuli Zoilan runoja lukiessa Pablo Neruda. Yhteistä on temperamentti, sanojen vyöry, voimakkaat kielikuvat, maanläheisyys, elämän rakastaminen. Tässä runokokoelmassa enemmän on enemmän. Mikään ei ole pientä ; sanat ja tunteet läikkyvät yli. Kaiken keskiössä on kieli, hyvin ilmaisuvoimainen ja rehevä kieli.
Syytön harppuuna jakautuu neljään osaan: Isku, Haava, Arpi ja Kielen kertaus.Kuten nimikin kertoo, ensimmäisessä osassa jahdataan harppuunalla haita, joka repii veden ihoa. Hai merkitsee jotain vaarallista, verenhimoista saalistajaa, tulenpalavaa intohimoa, joka ei jätä rauhaan. "Villin kuun silmät", "yhden silmän kello", "letitetyt äänet"; nämä kielikuvat miellyttivät minua erityisesti.
Toisessa osassa yritetään toipua iskun jättämästä haavasta. Lukijalle alkaa hahmottua, että kyseessä saattaa olla rakkausrunokirja. Mutta miten epäsovinnaisia ja tavallisuudesta poikkeavia ovat tuon rakkauden ilmaisut! Rakastetun kurlaava ääni on tehty suolasta ja sapesta, susituuli ulvoo, runon minä läimäyttää rannan pois, sade tanssii palavassa pellossa.
Kolmannessa osassa haava on sovittunut arveksi. Kauniita kielikuvia ovat esim. "sateen harmaa henkäys", "siemaus kotioveni kellon tuoksua", "selviytyvä tähkä kuohuvassa sateessa", "makeavesisilmä".
Neljäs osa, Kielen kertaus, pitää sisällään yhden runon. Lainaan sen tähän kokonaisuudessaan:
"Perjantai on juhla.
Siksi olen juuri yliajanut torstain,
tahallani ja ilman syyllisyyttä.
Perjantai on lintujen piilopaikka,
koiraani kauhistuneiden
rinnastani lentäneiden.
Perjantai on kerityn nurmikon tuoksu.
Nurmikon, joka antaa paljaille jaloilleni siivet
ja jossa voin olla räjähtävä runosäe.
Kun perjantai loppuu,
linnut palaavat rintaani,
tekevät viikonlopustani pesänsä
ja nukkuvat pelkäämättä koiraani.
Koirani on torstain vaanija
ja kyynelten jäljittäjä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti