Olen herkutellut monenlaisilla kirjoilla. Kirjaston kevään uutuuskirjavaraukseni saapuivat tietysti kaikki yhtä aikaa, joten olen ihan urakoinut lukemiseni kanssa. Olo ei ole kuitenkaan ähky, sillä kirjakattaus pitää sisällään erilaisia kirjoja eli hevi-osastoa ja kevyempää luettavaa.
Olen pitkästä aikaa myös lukenut useampaa kirjaa samanaikaisesti. Välillä romaania, runoja ja sitten tietokirjaa. Joskus kirja on vienyt mennessään eli olen lukenut sen loppuun ja vasta sitten palannut muihin. Mitä kirjoja on ollut kirjapinoissani?
Anu Partasen Pohjoinen teoria kaikesta (Parempaa elämää etsimässä) vertailee Suomea ja Yhdysvaltoja, aika lailla Suomen eduksi. Partasen valtteina ovat tarkkuus, havainnolliset esimerkit elävästä elämästä ja tilastotiedot. Hän kutsuu pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideaa pohjoisen rakkauden teoriaksi, josta Yhdysvaltojen olisi otettava oppia.
Toinen mielenkiintoinen tietokirja oli Helena Liikanen-Rengerin Maman finlandaise (Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa). Siinäkin vertaillaan: Suomea ja Ranskaa, pikkulapsiperheen näkökulmasta. Suomi saa taas paljon pisteitä. Kirja oli todella viehättävä. Tuntui kuin Antibes'n aurinko olisi lämmittänyt keskellä kylmää suomalaista huhtikuuta. Kirja sisälsi hauskoja kuvauksia tavallisesta eteläranskalaisesta arjesta. Yhdellä sivulla oli ranskalaisen insinöörin laatima mainio kartta poskipusujen lukumäärästä eri puolilla Ranskaa (yhdestä neljään).
Kirjapinossani on muitakin tietokirjoja, jotka ovat vielä kesken. Ajatusten lähteillä (Aatteiden ja oppien historiaa, toimittaneet Mikko Myllykangas ja Petteri Pietikäinen) -kirjan punaisena lankana on kertoa, mistä ajatuksemme ovat peräisin;kuinka kauas historiaan ne voidaan jäljittää. Timo Vihavaisen Barbarian paluu (Euroopan auringon laskiessa) määrittelee itsensä hätähuudoksi eurooppalaisen sivilisaation pelastamisen puolesta.
Välipaloina luin dekkareita (Nele Neuhausin Joka tuuleen kylvää, Marja Aarnipuron Maakellarin salaisuus, Yrsa Sigurdardottirin Perimä) ja chick litiä ( Jaana Taposen Taikamatto, Kia Wallin Avokadopastaa). Avokadopastaa oli niin hauska, että tulin hyvälle tuulelle, vaikka ulkona tuprutti lunta.
Ja sitten sokerina pohjalla: Tiina Laitila Kälvemarkin romaani Seitsemäs kevät, johon ihastuin suuresti. Kirjassa miellytti kaikki: tyyli, ajankohtainen aihe, henkilöt, yllättävyys, ja sekin, että kirja oli kohtuullisen pituinen (176-sivuinen). Se oli kaikin puolin elegantti. Tapahtumat sijoittuivat Ruotsiin, Suomeen, Intiaan ja Skotlantiin. Teemana on, miten kallista hintaa maksamme saadaksemme unelmamme toteutetuksi. Kirjan nimi viittaa ilmastonmuutokseen; siihen, miten vuodenajat eivät ole enää entisenlaisia. Kuutena peräkkäisenä vuonna kevään jälkeen ei ole tullut kesää. Jää avoimeksi, saapuuko kesä vihdoin seitsemännen kevään jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti