Jälleen uusi teos Japanista! Tällä kertaa asialla on Liisa Karvinen, jonka teos Japani hymyn takana (Atena 2024) pyrkii vastaamaan kysymyksiin, miksi japanilaiset ovat niin tyyniä katastrofin äärellä, mitä kaikkea lahjan antaminen merkitsee, kuinka yritykset voivat pysyä samassa suvussa vuosisatoja, asuuko vuoressa todella jumala, kuinka ihmiset selviytyvät hektisestä työelämästä. Liisa Karvinen on valmistunut Helsingin yliopistosta pääaineenaan Japanin tutkimus. Hän on asunut Japanissa opiskelijana ja diplomaattina ja Ylen ulkomaantoimittajana raportoinut lukemattomia kertoja niin tsunamituhoista, talouskriisistä kuin vaaleistakin.
Karvisen mukaan japanilaiseen elämään kuuluu omaleimaisia tapoja ja kirjoittamattomia sääntöjä, jotka antavat merkityksen ulkomaalaisen hämmästelemille asioille. Historia on läsnä käytännöissä, paikoissa ja esineissä. Karvinen päästää teoksessaan ääneen japanilaiset, joita hän on haastatellut. He kertovat omia tarinoitaan ja näkemyksiään.
Japanilaiset ovat tunnetusti pidättyväisiä tunteiden ilmaisussa. Heidän kohteliaisuuteensa kuuluu tietyn etäisyyden pitäminen. Läheisten kanssa tietysti nauretaan ja kerrotaan huvittavia juttuja. Huumori liittyy usein kieleen ja kumpuaa erilaisista sanaleikeistä. Manzai on komedian muoto, jossa kaksi esiintyjää lavalla hauskuuttaa keskinäisellä sanailullaan yleisöä. Rakugo puolestaan on japanilainen vastine stand up -komiikalle. Japanilaista hymyä Karvinen pitää kielenä ilman sanoja. Onnettomalta näyttäminen on epäkohteliasta, koska se voi aiheuttaa huolta tai tuskaa toiselle.
Vuoret ovat japanilaisille pyhiä. Ne symboloivat ihmisen olemassaolon koko kiertoa syntymästä kuoleman kautta tulevaisuuteen ja uudelleensyntymään. Useiden vuorten luona on pyhäkköjä, joihin japanilaiset tekevät pyhiinvaellusmatkoja. Vuoren kätköissä on power spot -paikkoja, erityisiä kohtia, joissa luonnon voima ja jumaluudet tuntuvat vahvoina. Karvisen mukaan japanilaiset ovat moniuskoisia ja yleisesti ottaen hyvin joustavia uskonnon harjoittajia. Valtauskonnot ovat shintolaisuus ja buddhalaisuus. Tavallisen arjen keskellä ihmiset saattavat piipahtaa missä hyvänsä lähipyhäkössä tai -temppelissä rukoilemassa. Vainajien muistojuhla obon sijoittuu elokuun puoliväliin, ja silloin japanilaiset tavallisesti viettävät viikon mittaisen kesäloman. Ihmiset palaavat kotiseudulleen, jos siellä on vielä sukua jäljellä.
Karvinen pohtii myös japanilaisten sisukkuutta. Vuoden 2011 maanjäristyksen, tsunamin ja ydinonnettomuuden tuhoista kärsineitä alettiin kannustaa Gambarö-iskulausein. Sana tarkoittaa, että tsempatkaamme kaikki yhdessä, yrittäkäämme selvitä tästä ja tehkäämme parhaamme. Tarkoitus on luoda yhteishenkeä ja kannustaa kaikkia sinnittelemään ja kestämään vastoinkäymiset. Luonnontuhot koettelevat Japania usein. Japanin kielessä on termi gaman. Se tarkoittaa itsehillintää ja jonkin vaikean asian kestämistä.
Sisukkuus näkyy myös työelämässä ahkeroinnissa. Japanilaiset tekevät pitkää työpäivää. He tottuvat lapsesta siihen, ettei kotiin ehditä iltakuudeksi. Oppituntien jälkeen kouluille jäädään kerhoihin tai mennään preppauskouluihin opiskelemaan pääsykokeita varten.
Japani on kollektiivinen kulttuuri, jossa ryhmän merkitys on paljon suurempi kuin länsimaissa. Vanha sananlasku Deru kugi wa utareru eli Esiin törröttävä naula nuijitaan alas on edelleen voimissaan. Oman mielipiteen esiintuominen ei ole helppoa, sillä harmonian säilyttäminen on tärkeä arvo. Tärkeä sosiaalinen taito on küki o yomu, tilannetaju. Tärkeää on osata ottaa toinen huomioon, jopa ennakoida toisen tarpeet tai tunteet. Japanilaisiin hyveisiin ei kuulu olla oma itsensä ja pitää kiinni siitä, mikä itselle on tärkeää. Yksi tapa viestiä ryhmän jäsenyydestä on yhtenäinen pukeutuminen eli univormut.
Japanilainen yhteiskunta on hierarkkinen; jokaisella on paikkansa suhteessa muihin. Hierarkian juuret juontavat kauas samuraiden aikaan, jolloin yhteiskunnan huipun muodostivat samurait. Karvinen tekee perusteellisesti selkoa samuraiden perinnöstä ja siitä, mitä samurait suosivat, arvostivat ja harrastivat, mitä rajoittivat tai kielsivät kokonaan sekä millaiset käyttäytymisnormit loivat. Lahjakulttuuri on yksi esimerkki asiasta, joka on peräisin samuraiden maailmasta. Japanilainen lahjakulttuuri on Karvisen mukaan rikas ja monisyinen. Sen pohjana on ajatus kiitollisuudesta, ja erityisesti kiitollisuudenvelasta. Itselleni uutta oli tieto, että samurait harrastivat korkeakulttuuria: Nö-teatterista, teetaiteesta eli teeseremoniasta ja kukkienasettelusta tuli ylhäisimpien sotilaiden harrastuksia.
Made in Japan -luvussa Karvinen osoittaa, miten Japanin historia on täynnä esimerkkejä japanilaisten kyvystä katsoa mallia muista maista, ottaa asioita omaan käyttöön, tutkia ja ennen kaikkea jatkokehittää ja toisinaan luoda jopa uusi menestystuote. Japanin kielessä on termi iitoko dori, mikä tarkoittaa sitä, että keskitytään jonkin asian vahvuuksiin ja parhaimpiin puoliin. Karvisen mukaan Japani on historiansa aikana poiminut ulkomailta erinomaisia ja itselleen parhaiten soveltuvia asioita, teknologioita ja järjestelmiä.
Karvisen mukaan Japanin yritysmaailmassa on kaksi erityspiirrettä. Maassa toimii paljon perheyrityksiä, jotka ovat pysyneet pitkän ajan yhdellä ja samalla suvulla. Toiseksi on edelleen suuri määrä yrityksiä, joiden historia yltää satojen vuosien päähän. Ammattien periytyminen ei rajoitu ravintoloitsijoihin, käsityöläisiin, kauppiaisiin tai perinteisiin taidemuotoihin, kuten ikebanaan tai teetaiteeseen. Myös lääkärin, juristin tai diplomaatin ammatit kulkevat suvussa. Poliitikkosuvut ovat Japanissa yleisiä ja herättävät mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan.
Viimeisessä luvussa Karvinen käsittelee japanilaista sanaa ikigai, joka käännetään elämän tarkoitukseksi, syyksi nousta aamuisin ylös. Termi on Japanissa käytännönläheinen tarkoittaen asioita, jotka ovat omassa elämässä tärkeitä. Karvinen päättää kirjansa sanoihin:
"Keskustelut ihmisten kanssa, olipa kyseessä vaikkapa koomikko, pyhiinvaeltajarouva tai vanhan samuraisuvun edustaja, ovat antaneet ajattelemisen aihetta ja tuoneet näkökulmia, joita en etukäteen arvannut. Pala palalta mosaiikkimainen kuva Japanista täydentyy. Hymyn eri vivahteet selkenevät, ja alan oivaltaa mitä kaikkea sen takana on."
Liisa Karvinen Japani hymyn takana 2024
