maanantai 6. maaliskuuta 2017

Lumiaurinko

Olen saanut toteutetuksi pitkäaikaisen haaveeni eli julkaistuksi runokirjan! Suomen satavuotisen historian kunniaksi kustantamo nimeltä Mediapinta teki kulttuuriteon ja lupasi julkaista sata runokirjaa. Aika hienoa nykyaikana, kun runous jää hieman muiden kirjojen jalkoihin. Ja noiden sadan joukossa on siis minunkin runokirjani Lumiaurinko.

Minulla oli jo kirjoitettuna kuutisenkymmentä runoa. Muutin niiden järjestystä ja karsin kymmenkunta runoa. Jaoin ne kuuteen osaan. Punaisena lankana kirjassa ovat luonto, sadut ja runonaiseus. Nuorempi poikani kommentoi kirjaani sanomalla, että runoni ovat naiiveja ja piristäviä. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Runoni ovat omasta mielestäni itseni näköisiä; en olisi voinut enkä osannut kirjoittaa muunlaisia.

Runotyttö on siis kasvanut runonaiseksi. Hän kuulee sanojen palavan ja tanssii, kunnes hämärä lankeaa. Hän lentää kattojen yllä ja astuu lumottuun puutarhaan. Vuodenajat muuttuvat, eikä hetkeä voi vangita. Mutta lumiaurinko loistaa. 

Personoin runokirjassani vuodenaikoja ja kuukausia. Talvi on ankara isä ja uskoton puoliso, kevät voimakas äiti, syyskesä viisas isosisko,  syksy on veli ja kesä hemmoteltu nuorimmainen. Huhtikuu on boheemi, syyskuu sinnikäs, marraskuu vapauttaa ja lokakuu tanssii. Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, että joissain runoissa on jotain tuttua. Se, joka on lukenut dekkarini, tunnistaa lähteen. :D

Tuulella on myös tärkeä osa runoissani. Se on joskus säälimätön ja pelottava, toisinaan taas lauha ja lempeä.  Runon minä lentää sen mukana paikkoihin, joita kartta ei kerro. Ruokokaislat taipuvat tuulen mukana, ja se avaa ovet ja ikkunat.

Saduilla on Janus-kasvot: hyvät ja pahat. Värttinä pistää lumen vereen värjäten, tulenlieskat loimuavat, tuhka varisee. Punahilkka tarttuukin suden houkutuksiin ja taikapeili särkyy. Mutta matto kullankarvainen lennättää kulkijan lumiauringon paisteeseen.

Entäpä kirjan nimi? Mitä lumiaurinko tarkoittaa?  Sillä ei ole yksiselitteistä merkitystä, ja se voi tarkoittaa monia eri asioita. Inspiraatiota, kohtaloa, jotain salaperäistä, mysteeriä jota on vaikea tavoittaa ja sanoin kuvata. Mutta jota siitä huolimatta jaksaa etsiä ja tavoitella, lumoutuakseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti