Olen parin viikon sisällä käynyt katsomassa kolmea hyvin erilaista tanssiesitystä, jotka hurmasivat.
Tanssiteatteri ERIn Ilta, kauneuden ja kaipuun kuvia, Oopperan Alminsalissa oli poikkitaiteellinen teos sisältäen tanssia, soittoa ja kuorolaulua. Kuoro eli Key Ensemble lauloi Mikko Heiniön säveltämiä runoja, joita oli mm. Lorcalta, Whitmanilta, Baudelairelta, Kiveltä ja Runebergiltä. Jo ajaessamme Oopperaan auringonlasku oli värjännyt taivaan punaisen kaikkiin sävyihin ja virittänyt meidät, mieheni ja minut, kokemaan lisää kauneutta, jota Ilta-esitys tarjosi. Runot itsessään jo olivat lumoavia, siihen päälle sitten sello, klarinetti, kuoro, tanssijat ja upeat valot. Jäi kyllä hyvin yltäkylläinen ja kultturelli olo!
Seuraava hurmuri oli Jemina monine elämineen Stoassa eli tanssija ja koreografi Jyrki Karttusen show, joka sisälsi tanssia, laulua, stand up -komiikkaa, imitointia, drag show'ta yms. kukkuramitoin. Välillä sai nauraa vesissä silmin, välillä oli liikutuksen vuoro. Ihan mielettömän taitava oli tämä yhden miehen teatteri ja yllättävä; ei voinut yhtään aavistaa mitä tulisi seuraavaksi. Sille on kuulemma luvassa jatkoa ensi keväänä, jolloin Jemina ystävineen nousee Kaapelitehtaan Pannuhallin lavalle.
Kolmas tanssiesitys oli eilen, kun olimme Oopperassa katsomassa Liisa Ihmemaassa -balettia, johon Jorma Elo oli laatinut koreografian. Musiikkina oli Bachia, Beethovenia, Händeliä, Griegiä, Berliozia eli näitä ihania, tuttuja klassikkoja, jotka jo saivat hyvälle tuulelle. Puvut ja lavastus olivat hurmaavia, ja pääosassa oli tietysti klassinen baletti, tuo tanssilajeista jaloin. Sadunomaisesta illasta saattoi lähteä kotiin virkistyneenä ja innostuneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti