No niin. Kaj Korkea-aho on kirjoittanut kirjan nimeltä Paha kirja, joka lumosi minut. En oikein olisi halunnut laskea sitä käsistäni, mutta nukkuakin piti ja velvollisuuksia hoitaa.
Kaj Korkea-aho oli minulle aivan uusi kirjailija, vaikka häneltä on ilmestynyt jo kaksi kirjaa eli Katso minuun pienehen (2009) ja Tummempaa tuolla puolen (2012). Täytyypä ottaa nuokin teokset lukulistalle, joka kasvaa kasvamistaan.
Mikä Pahassa kirjassa sitten kiehtoi?
Syitä on monia. Ensinnäkin se oli jännittävä ja sisälsi myös ns. psykologista kauhua. Lukijaa koukutettiin läpi kirjan eli tietoa jaettiin vähitellen. Sitten sen tapahtumaympäristönä oli yliopisto ja henkilöinä kirjallisuuden professoreita ja opiskelijoita. Ai ai, en tiedä parempaa. Kirjassa oli myös viittauksia kirjoihin ja kirjailijoihin. Onneton intohimoinen rakkaustarina kulki punaisena lankana läpi teoksen samoin kuin kateissa oleva salaperäinen käsikirjoitus eli itsemurhaan yllyttävät runot. Ajatus runoista, joilla on niin mahtava voima, tuntui kutkuttavalta. Salaisuudet, joiden ei haluaisi paljastuvan, on tietysti aika kulunut aihe kirjallisuudessa. Mutta se on maaginen aihe, ja taitavan kirjoittajan käsissä vastustamaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti