Juhannuskirjoja

Juhannuksena kuten muinakin juhlapyhinä (oikeastaan aina: "arkena ja sunnuntaina") tulee luetuksi paljon. Useat kirjabloggarit ovat tehneet listan juhannuskirjoistaan, joten miksen siis minäkin. :D

Sain juuri luetuksi Jenny Offillin kirjan Syvien pohdintojen jaosto (suomentaja Marianna Kurtto), jonka nimestä ensiksi lumouduin. Kun kirjalla on tuollainen nimi, sen täytyy olla hyvä. Takakansi on täynnä amerikkalaisten kirjailijoiden ja kriitikoiden ylistyksiä. Ja mikä parasta: fonttikoko on suuri, vielä suurempi kuin omissa dekkareissani. Kirjaa oli monella tapaa helppo lukea. Teksti hengittää ja antaa lukijan vaipua omiin pohdintoihinsa. Päällisin puolin kirjassa on kyse kahdesta rakastavaisesta, jotka löytävät, kadottavat ja taas löytävät toisensa. Tarina kerrotaan ftagmentaarisesti, jolloin kaikenlaiset anekdootit, siteeraukset ym. katkaisevat minäkertojan ajatukset. Kirjan nimi tulee siitä, kun rakastavaiset lähettävät suhteensa alussa toisilleen kirjeitä, jonka osoitteeksi kirjoitetaan Syvien pohdintojen jaosto (Dept. of Speculation).

Satu Pihlajan Aikaansaamisen taika on tietokirja itsensä johtamisesta. Luin sen arvellen, että se antaisi potkua kolmannen dekkarini kirjoittamiseen (hanke on ollut hieman jäissä). Pidin  kirjasta, joka oli pirteä ja täsmällinen ohjeissaan. Kuvituksessa oli käytetty taikateemaan sopivasti tiivistelmäkohdissa kättä, joka heilutti taikasauvaa.  Kirjassa esiteltiin mm. Pomodoro-menetelmä, jonka ajattelin ottaa kirjoittamisessani käyttöön (pidän muutenkin tomaateista).

Silvia Hosseinin Pölyn ylistys sisältää esseitä. Ensimmäisen kerran elämässäni tunsin olevani liian vanha kirjalle (vaikka yritinkin ymmärtää ja olla ennakkoluuloton). Minun silmissäni kirja muuttui mielenkiintoisemmaksi loppua kohden, ja sen kolme viimeistä esseetä eli Aavikkokaupungin labyrintit (analysoi Dubaita), Mitä sivullisuus tarkoittaa? ja Pölyn ylistys olivat todella hyvin kirjoitettuja ja oivaltavia.

Kirjapinossa lukemista odottavat Tarmo Kunnaksen Hyvää kotiseutua etsimässä (Eurooppalainen matkakirja),  Erkki Lehtirannan Todellisuuden lukutaito (Vinkkejä valaistumisen varalta) ja Pekka Kytömäen, Arto Lapin ja Niklas Salmen Keuhkojen täydeltä hiljaisuutta (Lungfuls of Silence), jonka runot ovat suomeksi ja englanniksi.

Runokirjat ovat ihan must. Niiden lukeminen saa hyrisemään onnesta ja lähettää ajatukset lentoon.   Jukka Itkosen  runokirja Viisi vuodenaikaa on iki-ihana: sen  runot sykähdyttävät oivalluksillaan, lapsenmielisyydellään, kauneudellaan ja hiljaisella huumorillaan. Runoissa on myös sururunoja, ja kirja on omistettu kirjailijan edesmenneelle vaimolle Ingalle. Kesän kunniaksi lainaan tähän loppuun yhden Itkosen runon Kesällä on.

"Kesällä on
  kymmenen varvasta,
  kesällä on lehtevä asu.
  Kesällä on
  mökki saaressa
  ja rannalla pyykkivasu.

  Kesällä on
  saaret silminä
  ja koivulta tuoksuva tukka.
  Tuuli on kesän hengitys
  ja sen jalanjälki on kukka.

  Kesä on
  kirkasta valoa
  ja ilmaan maalattu taulu.
  Kesä on
  tuulta purjeissa
  ja kesä on linnun laulu.

  Kesä on
  kevään lapsia,
  kesä on syksyn ovi.

  Jos laittaisi kesän taskuunsa.
  No, eihän se sinne sovi."