Merete Mazzarellan Alma Edelläkävijän tarina kertoo Suomen ensimmäisestä naisprofessorista. Teos on fiktiivinen; tosin Helsingin Sanomissa sitä kutsuttiin puolidokumentaariseksi. Alma Söderhjelm oli uudisraivaaja suomalaisen naishistorian alalla. Häntä kuten kaikkia edelläkävijöitä saamme kiittää polusta, jonka he raivasivat meidän kulkea. Romaanissa vanha Alma muistelee kuolinvuoteellaan mennyttä. Punaisena lankana hänen elämässään tuntuu olleen ajatus, että hän halusi tulla nähdyksi yksilönä.
Alma Söderhjelm muistelee esimerkiksi tilannetta, jolloin hän ensi kerran uhmasi sovinnaistapoja, mikä luonteenpiirre myöhemmin osoittautuu hänelle ominaiseksi. Hän halusi myös osoittautua ihailemansa isoveljen Wernerin luottamuksen arvoiseksi. Alma rupesi opiskelemaan historiaa, koska ajatteli voivansa elävöittää historiallisia tapahtumia, eläytyä historiallisiin henkilöihin ja tulkita heitä. Hänen rakkautensa rehellisyyteen ja suoruuteen, vapaudentunteensa ja vakava suhtautuminen elämään saavat kolhuja mutta Alma on tinkimätön ja etenee urallaan, koska työskentelee ahkerasti. Hän rakastuu ja pettyy, tutustuu mielenkiintoisiin ihmisin ja matkustelee. Hän halusi omien sanojensa mukaan olla analyyttisen terävä ja selväsanainen mutta samalla eläytymiskykyinen ja intuitiivinen. Hän halusi olla sekä mies että nainen tai jokin kolmas: "En ole halunnut valita, en ole koskaan halunnut tyytyä."
Marjo Vilkon Vilpitön sydän (romanssi) -romaanin päähenkilö Franka on yksi niistä, jotka Alman tavoin kulkevat akateemista polkua ja yrittävät toteuttaa vapaan rakkauden ideaa omassa elämässään. Franka rakastuu 11 vuotta itseään nuorempaan Alvariin. Jos joku on joskus miettinyt, millainen on vanhemman naisen ja nuoren miehen suhde, saa Vilpittömässä sydämessä siitä varsin tarkan kuvan. Rakkaus on hurjaa, mustasukkaista, repivää, masokistista mutta toisaalta autuaallista, kohtalokasta ja intohimoista. Lukija on läkähtyä moiseen tunteiden heittelyyn mutta haluaa nähdä, miten lopulta käy. Voiko suuri rakkaus säilyä ja millä ehdoilla?
Naja Marie Aidtin kirja Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin (Carlin kirja) perustuu tositapahtumiin. Kirjailija menetti 25-vuotiaan poikansa onnettomuudessa. Teos on kuvaus surusta, joka muuttaa käsityksen todellisuudesta ja ajasta. Aika muuttuu isoksi ympyräksi jossa ei ole reunaa. Kirjoittaja kulkee tuskan läpi, yrittäen ymmärtää sellaista, joka ei ole järjellä tajuttavissa. Alussa hän kokee, että kieli on ehtynyt eikä voi muodostaa lauseita. Hän tuntee vihaa ja pelkoa ja tuntee itsensä suruäidiksi, jota kukaan ei uskalla seurata hämäriin saleihin. Hän lukee muiden kirjailijoiden tekstejä surusta ja havaitsee, että suurin osa on fragmentaarista, kaoottista, koska surun olemus on keskeneräinen, epätäydellinen. Lopulta tuska hellittää otettaan, vaikka äiti toteaa, ettei poika koskaan katoa: "Hän on sisimmässäni."
Susanne Janssonin Uhrisuo on dekkari, jonka päähenkilö on nuori biologi, suotutkija Nathalie. Hän saapuu Mossmarkenin suomaille tekemään kokeita väitöskirjaansa varten. Salaperäinen ja uhkaava suo nousee päähenkilöksi Nathalien rinnalle. Suo kätkee syvyyksiinsä salaisuuksia, aivan kuten Nathalie ja paikalliset asukkaat. Uhrisuo on taitavasti suon ympärille punottu dekkari, joka harhauttaa lukijankin eksyksiin, kun usva nousee. Suo on uhreja vaativana ja pelottavana miljöönä piristävän uutta rikoskirjallisuudessa. Asiatietoja kaipaavalle löytyy kirjasta myös faktatietoja suosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti