Koiran sydän on Laurie Andersonin elokuvaesseeksi kutsuttu elokuva surusta ja rakkaudesta. Katsoin sen eilen Areenasta ja lumouduin. Niin viisas, lohduttava ja kaunis elokuva.
Koiran sydän on kollaasielokuva ja yhdistää eri taiteenlajeja. Siinä on lainauksia viisailta kirjailijoilta ja filosofeilta, pieniä filminpätkiä, valokuvia, animaatioita, musiikkia, muistoja, pohdintaa, runojakin. Se kertoo lapsuudesta, äidin kuolemasta, ajan olemuksesta, unista, vuoden 2001 tapahtumista ja niiden vaikutuksesta ohjaajan kotimaahan Yhdysvaltoihin, koiran kuolemasta. Asioita yhdistellään yllättävästi ja luovasti, syvällisesti ja hauskastikin.
Kierkegaardin sanoin elämää voi ymmärtää vain taaksepäin, vaikka elää voi vain eteenpäin. Kuolema on yö, joka pudottaa meidät ajan halki, toiseen maailmaan. Se merkitsee luopumista, rakkauden vapauttamista. Koiran sydän on omistettu Laurie Andersonin edesmenneelle puolisolle Lou Reedille ja koiralle Lolabellelle.
Myös meidän perheen rakkaan Jonna-koiran sydän lakkasi lyömästä joulukuun toisena päivänä. Ihana basenji-hauvelimme ilahdutti elämäämme 13 vuotta. Se eli täyttä elämää kaikki nuo vuodet ja sairasti ainoastaan hetken. En olisi uskonut, miten ikävä tuollaista pientä lämmintä karvakasaa voi olla. Laurie Andersonin elokuva oli paitsi viisas elokuva rakkaudesta ja kuolemasta myös oodi koiran sydämelle. Kuin Lolabelle Jonna-koiramme oli älykäs, empaattinen, hauska ja hurmaava.
"Hän lähti pitkälle matkalle
mukanaan se, minkä elämä antoi,
ja jätti jälkeensä muistojen kirkkaan taivaan,
syvän ikävän.
Jonakin hetkenä ymmärrämme
enemmän kuin nyt." (Pia Perkiö)
p.s. Jonna elää paitsi muistoissamme myös dekkarini Laulu taivaansinisestä kukasta sivuilla ja pääsi myös kirjan kanteen. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti