Helene Schjerfbeck on Suomen arvostetuimpia kuvataiteilijoita, ehkä myös rakastetuin, Albert Edelfeltin lisäksi. Kumpaakin voi syystä pitää kulttuurin kansallisomaisuutena. Sen takia kaikki heihin liittyvä uusi tieto on arvokasta ja kiinnostavaa. Antti Caloniuksen tyylikkään hillitty (kohteensa tavoin) ja tieteellisen tarkka tutkimus Helene Schjerfbeckin kirjeitä eräälle perheelle ja Sulhanen (Livonia Print 2026, kirjan käännökset Anna-Kaisa Vanne, graafinen suunnittelu ja taitto Tuula Mäkiä) tuo tarpeellisen lisän ja uuden näkökulman aiempaan Schjerfbeckin taiteen ja elämän tutkimukseen. Sitä luki kuin jännityskertomusta: mitä kaikkea saattaakaan paljastua!
Tuo "eräs perhe" on tietysti Caloniuksen perhe: kirjoittajan isoisä, lääkäri Erkki Calonius, hänen vaimonsa Adelina Calonius ja heidän lapsensa Kaarina (Kaja) ja Guy Erik Mathias (Kikku). Perheeseen kuului myös kolmas lapsi, Boris. Antti Calonius kertoo Lukijalle-osuudessa, miten hän aikoinaan sai isältään Scfjerfbeckin kirjeet, toivomuksena, että tekisi niille jotain myöhemmin. Kaja-täti oli jo elinaikanaan aloittanut selvitystyön mutta erään mustasukkaisen tutkijan painostuksesta jättänyt työn kesken (kuka tämä henkilö oli selviää kirjan lukemalla :D).
Antti Calonius peri myös taulun, jota hän ahkerasti tutkimalla ja sen tekijän jäljille pääsemällä selvitti Schjerfbeckin nuoruuden sulhasen nimen ja tämän taiteilijauran (ei tullut hänestä yhtä kuuluisaa kuin Schjerfbeckistä!). Sulhanen jätti Schjerfbeckin julmasti epäillen tämän lonkkavian olleen tuberkuloottista.
Helene Schjerfbeck oli ahkera kirjeidenkirjoittaja (kaiken kaikkiaan n. 2000). Caloniuksen perheelle kirjoitettuja kirjeitä on säilynyt 68 kappaletta. Kirjeet on kirjoitettu ruotsiksi mutta alkuperäisen rinnalla on suomalaislukijaa ilahduttava käännös (kirjeiden tyyli on ihastuttavan kohtelias, heijastaen aikansa tapakulttuuria). Tutkimukseen on valittu reilut 30 kirjettä, ja niitä käsitellään aikajärjestyksessä vuodesta 1915 vuoteen 1945. Teoksen lopussa on lähdeluettelon lisäksi liitteet kirjeistä, jotka on numeroitu.
Caloniuksen teoksessa kirjeiden avulla käydään läpi Schjerfbeckin elämää ja taidetta. Sukulaisten ja taiteilijaystävien lisäksi tämän elämään kuului tiiviisti hänen taidettaan ihaileva, ostava ja myyntiä edistävä mieskolmikko: Erkki Calonius, Einar Reuter ja Gösta Stenman. Kirjeiden perusteella Erkki Caloniuksen ja Helene Schjerfbeckin välillä vaikuttaa vallinneen lämmin ja luotettava ystävyys. Schjerfbeck muutti Helsingistä Hyvinkäälle ja äidin kuoltua Tammisaareen. Mitä kaikki asuinpaikat (myös taiteilijasiirtokuntien aika Ranskassa ja Englannissa) ja miestrio hänelle ja hänen taiteelleen merkitsivät käy hyvin ilmi Antti Caloniuksen teoksesta.
Kirjoittaja arvelee myös varhaiselämän sulhasen vaikuttaneen Schjerfbeckin taiteen tyylimuutoksiin (joita taiteilija itse kutsui "itsenäisyyden puuskikseen"). Vaikutus on tietysti saattanut olla myös molemminpuolista. Modernististen kokeilujen jälkeen Schjerfbeck todistetusti palasi entiseen, kunnes lopulta uudisti maalaustekniikkansa 1905-1910 ja jatkoi ja kehitti sitä loppuelämänsä. Caloniuksen teoksessa on paljon kuvia Schjerfbeckin maalauksista, niistä joita kirjeissä pohditaan.
Schjerfbeckin kirjeissä Erkki Caloniukselle käsitellään mm. työn alla olevia maalauksia, taulujen malleina toimineita henkilöitä ja arvioita valmistuneista töistä. Lukija saa myös uutta tietoa taiteilijan keveämmistä luonteenpiirteistä kuin myös synkkyyden hetkistä (jolloin pohdinnassa oli lopettaa koko maalaaminen!). Erkki Calonius toimi paitsi kannustajana ja mesenaattina myös hyvänä ystävänä toimittaen taiteilijalle esimerkiksi malleja ja uutta suomalaista kirjallisuutta. Schjerfbeckillä oli lämpimät välit myös Caloniuksen perheen lapsiin, joista hän maalasi useita muotokuvia. Kikku Calonius (Antti Caloniuksen isä) oli innokas maalaaja ja saikin kannustusta Helene-tädiltä, joka myös maalasi hänen kanssaan.
"Kikku kertoi myös, että Helene-täti antoi hänen maalata osia taiteilijan maalaamiin teoksiin. Maalaamismahdollisuus ilmenee myös tästä Schjerfbeckin kirjoittamasta kirjeestä 61 (9.4.1925). Kikku kertoi nuorimmalle pojalleen (A.C:lle), että "Koivurannan korea" -maalauksessa lopullisen version molemmissa alanurkissa on hänen pensselinsä jälki. Kikku ei kysymättä kertonut paljoakaan, mutta jos häntä jututti, hän mielellään kertoi omista kokemuksistaan Helene Schjerfbeckin seurassa."
Ja tämäkin tieto on varmasti uusi! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti