MEnu on pienen keravalaisen Rosetta Versoksen yhdeksäs julkaisu. Rosetta Versos on julkaissut kuusi runokirjaa, kaksi runoantologiaa ja yhden romaanin. MEnu-runokokoelman tekijä Ilkka Tahvanainen on kasvatustieteilijä ja runoilija. Hän on voittanut vuonna 2019 Runo-Kaarinan teoksellaan Putkista ja virtauksista. MEnu on Tahvanaisen kolmas runoteos.
MEnu sisältää nimensä mukaisesti paljon ruokasanastoa. Takakansi kuvailee, että se kietoo ihmiset ja annokset yhteen: "Ruokalistan sivuilla nälkä ja kylläisyyden tunne ottavat toisistaan mittaa. Runot käsittelevät lähellä olemista, ruumiillisuuden ylellisyyttä." Teoksessa minua miellytti juuri konkreettisuus, maanläheisyys. Runot solahtavat näennäisen vaivattomasti lukijan suuhun, kuin jäätelöä nauttisi.
Runoissa ollaan matkoilla ja kotimaassa rakastetun kanssa. Runon puhuja toteaa, että matkalla pääsee lähemmäksi toista. MEnun runot ovat rakkausrunoja, mieheltä miehelle. En muista aiemmin lukeneeni vastaavaa, ainakaan suomeksi. MEnu-nimen voi lukea usealla tavalla; paitsi ruokalista se voi olla myös me nyt (suomea ja ruotsia) tai minä nyt (englantia ja ruotsia). Samanlaista monimerkityksisyyttä on runoissa muutenkin. Aistillinen rakkaus kätkeytyy monin tavoin säkeisiin. Rakkauden muodoista MEnu edustaa eroottista rakkautta (eros) ja leikkisää rakkautta (ludus).
Runon puhuja tekee havaintoja ja sanallistaa ne, vaikka haluaisi olla ilman muotoa ja järjestystä. Vastapainoksi hän antautuu aistien vietäväksi ja nauttii elämästä (ruuasta, rakastelusta, matkojen huolettomuudesta, musiikista, kukkuloista ja vaihtuvista maisemista). Ruoka ja rakkaus sulautuvat yhteen läpi kokoelman.
" Vaikka enimmäkseen tavallisina keltuaisina siellä täällä
käymme puisen muotin alle suojaan
ja hartioillamme elämän repimä sideharso
kahdesta keski-ikäisestä karvaisesta miehestä
luonnollisen valkeaa massaa muotoilee ilta
pinnasta voi lukea merkkejä
leikattuja rusinoita, mantelirouhetta, raastettua sitruunaa
kun tiivistymme, kovetumme muotoon, kun liika puhe valuu pois
tökittyjen mintunoksien lehdet vilkuttavat lämmön liikkeestä
vähintään niin, toistuvuus vahvistaa uppoutumista
me ymmärrämme toistemme jutut, ja aina meistä valuu pois
kuin sammuisimme, syttyisimme"
Ilkka Tahvanainen MEnu 2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti