Neljäs runokokoelmani Karhununta (Mediapinta 2023) on ilmestynyt. Sen alkusysäyksenä oli kaksi Jenni Hurmerinnan runokurssilla tehtyä tehtävää, joista toisessa piti kirjoittaa omasta nimestään ja toisessa miettiä, millaisen jäljen haluaa (kirjoittajana) jättää. Ursula-nimi juontuu naaraskarhun latinankielisestä nimestä ursa ja Ursula on sen deminutiivi- eli hellittelymuotomuoto. Ja sitten aloin miettiä, millaisia jälkiä karhu jättää. Karhu on myyttinen eläin, myös suomalaisessa mytologiassa. Sitä on palvottu voiman ja rohkeuden ja myös naisellisen hedelmällisyyden symbolina. Karhu on monen voimaeläin, ehkä minunkin, vaikka myös kurki, mehiläinen ja sudenkorento tuntuvat läheisiltä. Nämäkin saavat oman pienen runonsa kokoelmassani.
Luin paljon lähdekirjallisuutta karhusta, ja sitä olikin runsaasti. Sain selville, että Suomessa toimii jopa Karhun kansa -niminen yhdyskunta, joka harjoittaa ns. suomenuskoa eli luonnonuskontoa. Kimmo Ohtosen omakohtainen teos Karhu oli todella koskettava. Marjo Meriluoto-Jaakkolan Karhun vuosi kertoo siitä, miten vanhoina aikoina karhun syntymisen ja kuoleman kierto rytmitti kalenterivuotta. Siitä sain idean itsekin noudattaa runokirjassani karhuvuodenkiertoa syksystä aloittaen. Runojeni tyyli ei ole kovin juhlallinen, vaan itselleni ominainen leikillisyys, kepeys ja luonnon personointi ovat tyylipiirteinä. Kanerva Vuoren ja Markku Backmanin Voimaeläimet-kirjat kertoivat kiinnostavasti suomalaisten eläinten vertauskuvallisista merkityksistä.
Karhununta jakautuu viiteen osastoon. Ensimmäinen Orava viskaa tammenterhon päähäni sisältää syksyyn liittyviä runoja. Runon puhuja samastuu karhuun, vaikka on myös ihmishahmoinen. Tosin hän innostuu välillä tanssimaan karhutanssia. Toisessa osassa Pieni oksa hurmaantui ollaan talven keskellä, jolloin karhu nukkuu. Kolmannessa Kevät, silkkipeitto karhu ja luonto heräävät ja neljännessä Päässäsi humiskoon tuuliunohdus on kesä. Viides osa on nimeltään Karhumoodissa ja sisältää runoja karhuksi muuttumisesta.
Karhu on muuten todella suosittu hahmo lastenkirjallisuudessa, tunnetuimpia ovat esimerkiksi Karhuherra Paddington, Upponalle, Nalle Puh ja Pikku karhu. Karhun pörröinen olemus on hellyttävä ja vetoaa lapsiin. Karhut esitetään hyväsydämisinä ja hieman hassuina. Saduissa heidän osakseen lankeaa usein hyväuskoisen osa. Lukuisat ovat myös suomalaisten vuosikymmenten saatossa karhusta käyttämät herkulliset nimet, joita hyödynsin runokokoelmassani.
Ja millaisen jäljen karhu sitten haluaa jättää? Se haluaa painaa tassunjälkensä sammaleelle, neulasten peittämälle polulle.
tempaudun tanssimaan
karhun askelin ympäri, ympäri
tömistän jalkoja, kumarran selkää
kädet muuttuu kämmeniksi
tuuli taivuttaa puut tangoon
tanssii lehtien kanssa
tulitukat, soihtupäät
kultakehät, sahalaidat
oikealle eteenpäin, sitten hyppy ylöspäin
syöksy takaisin, vasemmalle näin
pilvet valssaa ykskakskol ykskakskol ykskakskol
varis liitää taivaalla tapailee salsaa
vauhti kiihtyy
sammal irtoaa kävyt sinkoilevat oksat ryskyy pakenee linnut
taivas putoaa maahan
sade alkaa rummuttaa drumdrumdrum
kumisuttaa maata kopisuttaa puita suhisuttaa
litslätsläts tanssi lakkaa maassa glitterit, paljetit
harmaa kiemurtelee maisemaan
kömmin luolaan
Ursula Anttila-Halinen Karhununta 2023
Kuulostaa mielenkiintoiselta, esimerkkirunosi on suorastaan henkeäsalpaava!
VastaaPoista