Lukemistani syksyn kirjauutuuksista on Pahan kirjan lisäksi kaksi tempaissut tarinoinnin syövereihin (ainakin tähän asti). Ja tämä tarkoittaa tietysti äärettömän positiivista: en olisi halunnut keskeyttää lukemista. Pakko oli, sillä kirjat olivat aika paksuja. Mitä nuo kirjat siis olivat?
No, ensinnäkin suomalainen rikosromaani Lampaan vaatteissa, joka on kirjoittajansa Simo Hiltusen esikoisromaani. Sen päähenkilö on rikostoimittaja Lauri Kivi, joka tutkii perhesurmia. Hänellä on ollut kurja lapsuus, ja ääneen pääsee välillä joku toinenkin, jonka pahuus juontaa synkästä lapsuudesta. Lukija ei tiedä, voiko päähenkilöön luottaa, ja epäilyn varjo osuu myös kadoksissa olevaan veljeen. Jännittäviä käänteitä riittää, ja susimytologia tuo oman ulottuvuutensa kirjaan.
Toinen mysteeriromaani on Liane Moriartyn Mustat valkeat valheet, joka niin ikään piti tiukasti otteessaan. Kirjan alussa kerrotaan, että joku on murhattu, ja murhaillasta selostamaan pääsee moniääninen joukko alakoulun vanhempia. Kirjan idea on kuin Täydellisten naisten, joilla kaikilla on salaisuuksia. Ja lukija tietysti janoaa noiden synkkien salaisuuksien paljastumista. Päähenkilöinä on kolme erityyppistä naista: Madeline, Jane ja Celeste. Heidän ystävyytensä on myös yksi kirjan teemoista.
Murhia ja kurjuutta -yhdistelmä olisi liian tymäkkä, ja eleganttina lisämausteena kummassakin kirjassa toimii huumori, joka näkyy sekä tyylissä että tapahtumien liioitteluna. Kerrassaan nautittavaa.
Intiaanikesä lumoaa tällä hetkellä myös. Kun istuu auringonlämmössä silmät kiinni, voi melkein unohtaa todellisen (pahan) maailman hurjine uutisineen, vaikka oikeasti silmiään ja korviaan ei voi sulkea. Mutta vielä hetken aikaa voi kuvitella, ettei syksy ole vielä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti