Kolme syksyn uutuusromaania, joissa kaikissa nuori nainen päähenkilönä: Sanna Tahvanaisen Kirsikoita lumessa, Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsen ja Heidi Köngäksen Mirjami. Jokainen teos tavoitti herkästi ja taitavasti nuoren naisen sielunmaiseman, vaikka erosivat toisistaan sekä tyylin että päähenkilön persoonan suhteen.
Olen aiemmin lukenut suomenruotsalaisen Sanna Tahvanaisen romaanit Kuningatar (2013) ja Pikkumusta (2016), ja ihastuin hänen tyyliinsä kirjoittaa. Yhtä herkullisesti ja tyylikkäästi on kirjoitettu Kirsikoita lumessa, joka kertoo kuukaudesta Sylvia Plathin elämässä. Sattumoisin näin vähän aikaa sitten televisiodokumentin tästä kuuluisasta (ja traagisesta) kirjailijasta. Siinä kerrottiin juuri tuosta kuukaudesta New Yorkissa, Mademoiselle-lehden stipendiaattina yhdessä 19 muun nuoren naisen kanssa. Sylvia on 20-vuotias ja pursuaa elämäniloa ja suuria suunnitelmia kirjailijaksi tulosta. Hän on jo 8-vuotiaasta asti saanut runojaan ja novellejaan julkaistuksi lehdissä ja suunnittelee romaanin kirjoittamista. Vuosi on 1953 ja New Yorkissa hellekesä.
Sylvia Plath on hauskannäköinen ja haluaa elämältä kaiken: juhlia, miehiä, kauniita vaatteita ja ennen kaikkea kirjoittaa. Romaanissa puhutaan paljon vaatteista, jotka ovat Sylviallekin tärkeitä. Stipendiaatit saavat tarkat ohjeet matkapuvuston hankintaa varten, mm. heidän on käytettävä hattua ja käsineitä koko kuukauden ajan. Sylvia hankkii kaksi iltapukua matkaa varten: toinen on mustaa shantungia ja toinen valkoinen Tuhkimo-unelma. Kuukausi New Yorkissa on täynnä kirjoittamista, uusia kokemuksia ja tuttavuuksia, mutta kaikkea varjostaa Paniikkilintu, masennus.
Kirjassa viehättivät ja koskettivat 1950-luvun elävä kuvaus, Sylvian taistelu elämänilon ja hiipivän masennuksen välillä sekä nuorten naisten toiveet ja haaveet. Kirsikoilla on kirjassa monta merkitystä: mm. ne ovat huulipunan nimi ja seksuaalisuuden vertauskuva. Sylvia Plath on kuvattu moniulotteisesti. Hän on moderni nuori nainen, aktiivinen, älykäs ja epäsovinnainen eikä halua tyytyä perinteisen naisen rooliin. Hän karkaa öisin paloportaita pitkin vain naisille tarkoitetusta asuntolasta, Nukkekodista, koska haluaa tutustua useisiin miehiin kokemuksia saadakseen. Sylvia on sekä pinnallinen että syvällinen ja haluaa esikoisromaaninsa alkavan sanoilla: Hän astui yöhön mustaan shantungiin kietoutuneena.
Anna-Kaisa Linna-Ahon Paperijoutsen on esikoisromaani. Se sijoittuu vuoteen 1943 ja maaseudulle, jonne yksi romaanin päähenkilöistä, nuori Lydia, on lähtenyt Helsingistä sotaa pakoon. Muita päähenkilöitä on kaksi, Anna ja Ellen/Kyösti, parikymppisiä hekin. Kirjassa on aluksi hieman tyttökirjamainen tunnelma, koska kuvataan nuoria naisia viattomine rakkaushaaveineen mutta saa pian vakavampia sävyjä. Sodasta ei kukaan palaa entisenlaisena, ja sen saavat Lydia ja Anna karvaasti kokea. Suomalaisessa kirjallisuudessa on kuvattu paljon talvi- ja jatkosotaa, mutta Paperijoutsen tuo siihen lisää ulottuvuuksia. Kyöstin hahmossa julma 1940-luku rotuhygieniaoppeineen saa koskettavan kuvauksensa, samoin sodassa järkkyneet mielet. Paperijoutsen, paperista taiteltu joutsenorigami, tulee usein kirjassa esiin. Sillä on tietysti vertauskuvallinen merkitys: jonkin herkän ja hauraan haaveen, puhtaan rakkauden, erilaisuuden hyväksymisen. Lukija saa vielä Paperijoutsenen viimeisillä sivuilla yllättyä: (kielletty) rakkaus on sittenkin mahdollista.
Mirjami on Heidi Köngäksen paljon kehutun Sandran itsenäinen jatko-osa. Mirjami on Sandran keskimmäinen tytär ja kirjan päähenkilö, vaikka näkökulmaa vaihdellaan usean kirjan henkilön kesken. Ääneen pääsevät Mirjamin lisäksi Sandra, pikkusisko Soili ja Annikki. Tässäkin romaanissa kuvataan sotaa. Tyyli on realistisempi kuin Tahvanaisen ja Linna-Ahon, suomalaiseen tapaan tunteiden kuvauksessaan pidättyvä ja minimalistinen. Vaikka sota kuvataan naisten silmin, ei kotirintamakaan säästy sodan kauheuksilta. Perheiden isät ja veljet kaatuvat, ja kaikesta on pulaa. Lavantauti ja kurkkumätä vievät äitejä ja lapsia.
Romaani kuvaa omanlaista kiellettyä rakkautta: Mirjami on rakastunut nuoreen sotilaaseen Toriin, joka sairastaa tuberkuloosia. Hänen vanhempansa vastustavat suhdetta, mutta Mirjami ei luovuta. Hän on kuolemaan asti uskollinen, ja Köngäs kuvaa hyvin kauniisti hänen tunteitaan. Romaani päättyy sydäntä särkevän koskettavasti:
"Sinun jälkeesi minä elin niin kuin ihmiset elävät, mutta aina kun ikkunalaudan posliinikukka tiputti raskaan, valkoisen kukintonsa lattialle, minä havahduin ja tunsin sinut."