Kolme kevään uutuuskirjaa ja baletti, jotka kaikki käsittelivät aiheista lumoavinta: taiteilijaelämää.
Joel Haahtelan romaani Mistä maailmat alkavat kertoo nuoresta Visasta, joka kokee taidemaalarin elämän kutsumuksekseen. Kirjan miljöönä on 1950-70-lukujen Helsinki sekä Italia. Lopussa päädytään myös tarinankertojien torille Marrakechiin. Ihana, runsas, värikylläinen kirja! En olisi malttanut luopua sen luomasta maailmasta ollenkaan! Joel Haahtelan tyyli on kaunista, niin kuin aina, mutta nyt hän on mielestäni saanut aivan uuden vaihteen päälle, ja tuloksena on elämänmakuista, aistivoimaista, kuin maailmaa tuorein silmin maalaavaa tekstiä. Päähenkilö Visa onkin viaton, enkelimäinen ja herkkä katsoja. Miten hienosti ja vivahteikkaasti Haahtela on hänen sisäisen maailmansa kuvannut!
Virpi Hämeen-Anttila kuvaa myös taiteilijan elämää romaanissaan Villa Speranza, joka sijoittuu Italiaan ja sen kauniisiin maalaismaisemiin. Päähenkilönä on nuori Silja, joka kirjan mittaan saa kadonneen elämänhalunsa takaisin. Hän pelastaa sattumalta kuuluisan oopperalaulajan hengen ja pääsee tämän huvilalle ja sotkeutuu samalla kummallisiin ihmissuhdekiemuroihin. Kirjassa käydään henkeviä keskusteluja runoudesta ja musiikista.
Linda Olssonin romaanissa Sisar talossani lukija pääsee Espanjaan Costa Bravan rannikolle. Kirja kertoo kahdesta toisilleen etäiseksi jääneestä sisaresta, miten nämä vähitellen tutustuvat merenrantakävelyjen aikana toisiinsa. Minäkertoja on kirjallisuudentutkija, joka on perinyt taidegallerian rakastetultaan. Yksi kirjan henkilöistä on Pau, joka on taidemaalari. Näin kirjassa kuvataan erästä hänen öljymaalaustaan: "Siinä ei ollut pelkästään yhtä sinisen sävyä, vaan kaikkia mahdollisia. Kaikki sävyt tuntuivat olevan aistittavissa, tummempia ja vaaleampia kerroksia oli vuorotellen. Ja vaikka huoneessa oli hämärää, maalaus näytti hehkuvan sisäistä valoa. Kaikki tuo sininen oli näyttänyt muuttavan muotoaan ja sävyään siinä silmieni edessä. Aivan kuin taulu olisi ollut elävä."
Sunnuntaina olimme mieheni kanssa Oopperatalossa katsomassa pietarilaisen Boris Eifmanin Rodin-balettia, joka kertoi kuvanveistäjä Rodinin tarinan kahden naisen ja taiteen puristuksessa. Oikeastaan se kertoi mielestäni Rodinin rakastajattaren ja kuvanveistäjä Camille Claudelin tarinan. Kuinka vaikeaa olikaan olla nainen ja taiteilija! Sekä Rodin että Claudel painivat omien demoniensa kanssa, ja Claudel joutui lopulta mielisairaalaan. Oli uskomatonta, miten hienosti baletti kuvasi taiteellista luomistyötä huolimatta siitä, miten vastakohtaisia tanssin virtaava liike ja kuvanveiston kiven jähmeys ovat.
torstai 19. tammikuuta 2017
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Innostava, hauska ja erilainen luovuuden opas
Olen lukenut kymmeniä erilaisia kirjoittamisen ja luovuuden oppaita, joista kaikista on ollut enemmän tai vähemmän hyötyä ja hupia. Mutta nyt luin aivan uudentyyppisen eli Elisabeth Gilbertin kirjan Big Magic Uskalla elää luovasti ja ihastuin.
Elisabeth Gilbert on tuttu menestyskirjastaan Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä, joka on filmattukin (pääosassa oli Julia Roberts). Sitä ennen hän oli kirjoittanut kolme romaania, joita ei käsittääkseni ole suomennettu. Big Magic -kirjassa Gilbert kertoo omista kirjoitusprosesseistaan ja rohkaisee lukijan omaa luovaa työtä, oli se sitten kirjoittamista, maalaamista, näyttelemistä tai vain luovasti elämistä.
Se, mistä pidin, oli aivan uudentyyppinen suhtautuminen luovaan työskentelyyn. Sen tulisi olla kevyttä leikkiä, vaikka voi olla vakavaakin. Pitää olla rohkea ja laittaa itsensä likoon, mutta ei marttyyrimäisesti vaan veijarimaisesti. Ei pidä välittää siitä, mitä muut ajattelevat, kunhan on ahkera ja yrittää parhaansa. Omaan luovuuteensa ja inspiraatioon tulee suhtautua arvostavasti.
Gilbertin mukaan kaikki ovat luovia eikä luovaan työskentelyyn tarvita kenenkään lupaa. Kirja kannattaa kirjoittaa omaksi huviksi, ei toisten auttamiseksi. Kun ottaa rennosti ja nauttii työstään, ideoita alkaa tulvia. Täydellisyyden tavoittelu voi estää luovuutta, ja valmis teos eli tarpeeksi hyvä on parempi kuin täydellinen. Luovuuden jumalatar on oikullinen, joten on parasta, ettei aseta henkilökohtaista onnellisuuttaan hänen oikkujensa varaan. Kirjoittamista tai mitä tahansa luovaa työtä kannattaa tehdä ainoastaan rakkaudesta. Luovuus ei edellytä kärsimystä tai demonien valtaan joutumista. Kun rakastaa työtään, voi hyvin kuvitella, että työ rakastaa tekijäänsä myös. Työn lähestyminen itsepintaisen ilon vallassa on Gilbertin tärkein prinsiippi, ja juuri se vetoaa minuun eniten.
Toiseksi tärkein on Gilbertin mielestä uteliaisuus, rakkaus tiedonhaluun, joka on luovan elämän tie ja totuus. Ennen kaikkea on tarpeen olla utelias omien sisälle kätkettyjen aarteiden suhteen.
Elisabeth Gilbert on tuttu menestyskirjastaan Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä, joka on filmattukin (pääosassa oli Julia Roberts). Sitä ennen hän oli kirjoittanut kolme romaania, joita ei käsittääkseni ole suomennettu. Big Magic -kirjassa Gilbert kertoo omista kirjoitusprosesseistaan ja rohkaisee lukijan omaa luovaa työtä, oli se sitten kirjoittamista, maalaamista, näyttelemistä tai vain luovasti elämistä.
Se, mistä pidin, oli aivan uudentyyppinen suhtautuminen luovaan työskentelyyn. Sen tulisi olla kevyttä leikkiä, vaikka voi olla vakavaakin. Pitää olla rohkea ja laittaa itsensä likoon, mutta ei marttyyrimäisesti vaan veijarimaisesti. Ei pidä välittää siitä, mitä muut ajattelevat, kunhan on ahkera ja yrittää parhaansa. Omaan luovuuteensa ja inspiraatioon tulee suhtautua arvostavasti.
Gilbertin mukaan kaikki ovat luovia eikä luovaan työskentelyyn tarvita kenenkään lupaa. Kirja kannattaa kirjoittaa omaksi huviksi, ei toisten auttamiseksi. Kun ottaa rennosti ja nauttii työstään, ideoita alkaa tulvia. Täydellisyyden tavoittelu voi estää luovuutta, ja valmis teos eli tarpeeksi hyvä on parempi kuin täydellinen. Luovuuden jumalatar on oikullinen, joten on parasta, ettei aseta henkilökohtaista onnellisuuttaan hänen oikkujensa varaan. Kirjoittamista tai mitä tahansa luovaa työtä kannattaa tehdä ainoastaan rakkaudesta. Luovuus ei edellytä kärsimystä tai demonien valtaan joutumista. Kun rakastaa työtään, voi hyvin kuvitella, että työ rakastaa tekijäänsä myös. Työn lähestyminen itsepintaisen ilon vallassa on Gilbertin tärkein prinsiippi, ja juuri se vetoaa minuun eniten.
Toiseksi tärkein on Gilbertin mielestä uteliaisuus, rakkaus tiedonhaluun, joka on luovan elämän tie ja totuus. Ennen kaikkea on tarpeen olla utelias omien sisälle kätkettyjen aarteiden suhteen.