Lumouksen etsijä on ollut kiireinen oman kirjansa kanssa. Toinen dekkarini nimeltään Laulu taivaansinisestä kukasta ilmestyy näillä näkymin kuukauden kuluttua. On se kyllä jännä se kirjan luomisprosessi. Jostain sisältäpäin kumpuavaa innoitusta ja mielikuvitusta ja toisaalta tarkkaa rakentelua ja ahkeraa työskentelyä. Ja lopulta myös sitä lumousta, kun kirja alkaa syntyä ja kirjoittaa jo itse itseään. Hämmästyn ja lumoudun joka kerta.
Minut on palkittukin Lainan päivänä eli valittu Klaukkalan kirjaston vuoden 2016 lukijaksi! Pienessä lämminhenkisessä tilaisuudessa pienen puheen jälkeen minulle ojennettiin kunniakirja, mahtava kukkakimppu ja lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. Lisäksi saan vuoden kirjavarausmaksut ilmaiseksi. Kaiken kukkuraksi laulava palomies Juha Poikolainen lauloi Eino Leinoa eli sain serenadin! Sniif, sniif.
Kulttuuririentojakin on ollut. Teatterissa olen mieheni kanssa käynyt kahdesti. Kari Hotakaisen romaaniin perustuva Luonnonlaki oli mielenkiintoinen, ja Olipa kerran minä (Minna Haapkylä pääosassa) oli haastava ja ajatuksia herättävä. Järven tarina -leffa oli kaunis, ja siinä oli Mäntysalon koulun entisen oppilaan Panu Aaltion säveltämä kaunis musiikki.
Jokunen kirjakin on tullut luetuksi. Parhaillaan luen Jukka Viikilän kirjaa Akvarelleja Engelin kaupungista, joka miellyttää suuresti. Olen lumoutunut sen rauhallisesta kerronnasta ja mielessä heräävistä kuvista. Kiinalaisen runoilijan Wang Wein Vuorten sini on myös kaunis:
Kylmän yön tunnit, vesikello ilmoittaa aamun pian valkenevan,
kirkkaassa peilissä kohtaan riutuneet kasvoni.
Ikkunaluukkujen takana bambut kalisevat tuulessa,
avaan oven: lumi on peittänyt vuoret.
Taivaalta leijuu lumihiutaleita syvän hiljaisille kujille,
laajoilla pihoilla vallitsee lumen rauha.
- - -